 |
| Tässä sitä Isännän ulkoveranta stailausta |
Tänään ei sitten huvittanut mikään. Aamulla herätessä olin jo valmiiksi väsynyt ja kaikki masensi. Paikkoja särki ja vaaka näytti viittäsataa. Repe katseli emäntäänsä pitkään, otti muutaman askeleen takaperin, meni hiirenhiljaa makuualustalleen, sieltä aukaisi toista silmäänsä varovasti ja päätti olla ihan hiljaa ja kiltisti.
Aamukahvia ryystäessäni päätin sitten pitää kunnon masennuksessa rypemispäivän, koska se on tunnetusti paras tapa päihittää se. Join kahviani ja ajattelin synkkiä: kuinka on märkää ja pimeää ja kuinka pöly ei pysy poissa vaikka kuinka siivoaa. Että voi olla sitten huono keksintö tuommoinenkin pölyn kerääntyminen maailmassa. Olen ihan vakuuttunut, ettei keksijä ole ollut ainakaan nainen. Sen verran paljon on muuten kiusaa naisihmisille keksinyt. Ihan kun tässä ei olisi muutakin tekemistä elämässä, kun pölyjä pyyhkiä.
Isännällekin ilmaisin, että tänään on Emännän masennuspäivä. Sekin häipyi taka-alalle ja kumpikin (koira ja mies) ovat olleet ihan hiljaa ilman mitään vaatimuksia.
Illalla kolasin kaappeja ja löysin sieltä Hedelmäcoctail-purkin ja tekaisin siitä piirakan. Hieman jo alkoi fiilis nousta sitä kahveen kanssa nautiskellessani (kuten painokin). Eiköhän tämä tästä, kun antaa itselleen oikein luvan kanssa olla masentunut.
