Pakko oli tarttua toimeen, "Eteenpäin, sano mummu ennen lumien tuloa" ja lykättiin vaunu arvoisalleen talvisäilytyspaikalle autokatokseen, kun Pekka Pouta niin varoitteli lumen tulosta. Hyvin on Cabby jo reilun vuoden palvellut ja kiinnitty siihen yhtä paljon kuin vanhaan retkimersuumme. Me kun jo luultiin, ettemme enää yhtä rakasta menopeliä löydetä kuin aikanaan edellä mainittu Mese. Onneksi vaunuun pääsee myös talvella nukkumaan ja istuskelemaan, jos ikävä tulee.
On se kyllä oikeesti ihan mystinen juttu tuokin, kun jossain menopelissä ei viihdy ja toisessa viihtyy. Sinne kun menee käymään, niin tuntuu, että verenpainekin laskee.
Asiasta toiseen, minulla meinasi käämit kuumentua eilen ->(siis ihan sanan varsinaisessa merkityksessä) tämän läppärini kanssa. Yritin nuhrata näitten sivujeni kanssa ja mikään ei toiminut, junnasi vaan ja latasi ja heitteli herjoja "not respondia" vai mitä lie mulle kone jutteli. Ja kaiken lisäksi minulle tuli huono olo, jonka olen aiemminkin huomannut tämän läppärini kanssa. Huutelin Isännälle, että miten minusta tuntuu, että kone menee hitaammalla kuin aivoni. Siihen Isäntä tuumasi, että niin nopeata konetta ei löydykkään, että se samassa rytmissä kuulemma minun kanssani menisi. Mutta totesi myös, että käännä nyt ihmeessä se pöytäsi niin päin, etten olisi niitten "radioaaltojen" tiellä. No, tein töitä käskettyä, Ja IHME tapahtui, huono olo loppui, nyt respondaa kone eikä takkuile. Kaikkea kanssa. Mikä lie radiovastaanotin lienee olinkaan. Ihme kun ei paikat hampaissa alkaneet vielä Paula Koivuniemeä soittamaan, no vitsi vitsi =)
 |
| Kuvasta puuttu takatassujen sukat |
Tänään taas harjoiteltiin Repen kanssa kyläsukkien pitoa. Ja ihme ja kumma, se tuli kiltisti syliin ja antoi laittaa ne. Nukkui pitkät ajat sukat jalassa ja kun otin ne pois, se menikin mököttämään Isännän kirjoituspöydän alle. Ei tiedetty, oliko Herra loukkaantunut sukkien laitosta vai poisotosta.
Vai liekkö liian tyttömäisestä sukanväristä.
