torstai 25. syyskuuta 2014

Parkkitalo jännitystä

Nyt täytyy pärjätäkin ilman kuvia, kun ei suostu kerta kuvat tähän latautumaan. Ajatusta kuitenkin pukkaa. Englannin tunnin jälkeen on kiva fiilis, kun kerrankin ymmärtää jotakin. Mitä nyt meinaa suu suoltaa välillä ties minkä maalaisia sanoja sekaisin.

Onnistuin (taas) seikkailemaan parkkitalossakin. Minullahan niitä parkkitalo-seikkailuja onkin kokonainen sarja. Aattelin tänään kokeilla kirjaston vieressä olevaa uutta parkkitaloa. Ajelin sinne tyrneesti leveistä ovista ja aattelin, että onpa uuden karhea ja siisti halli kellarissa, ulos kävelin samaa rataa, mistä autot meni sisään.
Englannin tunnin jälkeen olikin autojen sisään/ulosmeno ovet suljettu. Ovessa luki, että 50 metrin päästä pääsee parkkitaloon portaita pitkin. Rakennustyömaan läpi mentyäni saavuin ovelle, jossa oli käynti halliin. Oven edessä oli rakennustavaraa niin, että jouduin niitä siirtämään saadakseni oven auki. Hiukan siinä kohtaa jo mielikuvitus alkoi hurista. Sitten laskeuduin portaita pitkin hiljaiseen, pimeään rappukäytävään, jossa oli maksuautomaatti. Maksu oli suoritettava kortilla kolikoitten puuttuessa. Siinä kohtaa alkoi jo enemmän mielikuvitus jyllätä: että kohta ilmestyy joku rosvo samalle automaatille, mutta sitten koitin taas rauhoittua. Seuraava jännityksen aiheeni oli, että 1) syökö automaatti korttini, 2) mennessäni halliin piti kulkea sisäeteisen kautta: jäänkö sinne eteiseen kahden oven väliseen tilaan lukkojen taakse (kännyhän siellä ei toiminut),
 3) seuraako minua joku autolle siellä hämärässä kylmässä kellarissa jne. on tullut meinaan katsottua niitä parkkihalli-kauhuelokuvia.

Autolle onneksi osattuani, ajelin sitten helpottuneena autolla ramppia ulos, MUTTA ovet eivät auenneetkaan. Onneksi perässäni tuli toinen auto, josta nainen nousi koittelemaan ovia ja soitteli jonnekkin apua. Samassa tuli peräämme kolmas auto, josta mies huuteli, että laittakaa se pieni ovi, joka "sisältyy"isoon oveen, kiinni. Vaikka ei se ovi näyttänyt auki olevankaan, mutta sitä renkuttaessa, ovet sitten kuitenkin aukenivat.

Joopa joo, enpä taidakaan sitä parkkitaloa lähiaikoina suosia.

Mutta, kun ei ole nyt kuvia, niin laitanpa tuohon linkin kappaleesta, joka on :

Ihan kiva kappale