 |
| Kellonsoittaja nukkekodin ja koulussa tehdyn "käsityön"(=haamu) vieressä. Sanoisinko, että niin poikamaisen herttaisia. |
Tässähän ihan vanhakin nuortuu, kun siivoaa vinttiä. Hengityssuojaimen ja kolhulippiksen turvin on tullut kolattua vinttiä ja löydettyä yhtä sun toista, kuten esim. tuo kellonsoittaja ja meidän poikien "nukkekoti", joka kylläkin toimi pikkuautojen parkkitalona tai ainakin näin minun on annettu ymmärtää =).
Muuten, melkoinen körmy tuo kellonsoittaja tuossa.
On se kyllä ihan uskomatonta, mitä sitä ihminen vintilleen kerää ihan vain sen takia, että jos joskus kerran elämässään vielä jotain käyttäisi.
Lelut on tietenkin asia erikseen, nehän on arvotavaraa, joissa on tunne mukana, mutta kun sinne on kerännyt vanhanaikaisia monojakin ja ihan joka kengännumeroa löytyy.....
Tämmöinenkin nostalgiavehje löytyi vintin kätköistä. Tästä onkin vaikea erota (ja tuskin eroankaan), kun ne tuo mieleen vanhat hyvät ajat. Ai kun oli kiva istahtaa johonkin mukavaan paikkaan kunnon luuri kourassa jutustelemaan. Eihän näillä nykyajan kännyköillä enää viitsi jaaritella, korvat vaan kuumenee. Ja kuinka hieno tunne oli vääntää puhelinnumero puhelimen päältä, niin että oikein sormissa tuntuu.
Tulee ihan mieleen joku sihteerikkö Miss Moneypennyn 007 -puhelin.
No, ettei kenellekkään jäisi vaan mitään traumoja Notre Damen kellonsoittajasta, laitan tuohon vielä ihkun kuvan ainoasta lapsuudenajan nukestani, nimeltään Tiina,.......... että se on NÄTTI.
