19.3.14
Ihan aluksi meinasin paljastaa oikein valokuvin vaunun keittiöni "salat", mutta se taitaa jäädä nyt toiseen kertaan uusien tietoteknisten ongelmien takia. Nyt kun on hommattuna mokkulaan ranskalainen Prepaid-kortti, niin muuten homma toimii, mutta jostain syystä kuviensiirto ei tällä hetkellä onnistu. Isäntä uhkasi heittää läppärin jo tuohon viereiseen lampeen, mutta onneksi sain ylipuhuttua.
Tänään matkasimme peräti 280 km tänne Bordeauxiin. Siinä ajassa kerkesi tulemaan jo nälkä ja hiki sekä lopussa jännitystäkin jouduttuamme lopuksi luottamaan navigaattorin perillevientiin työ- ja rekkaruuhkan seasta moottoritieltä. Mutta nätisti se toi meidät perille. Osoitetta se ei tunnistanut, mutta isäntä oli antanut sille paikan koordinaatit. Sen verran kerkesin siinä ruuhkassa huomata, että ylitettiin kaksi komeaa siltaa merenlahtien yli.
Täällä leirintäalueella odottikin sitten oikein enemmänkin englantilaisia mummoja ja vaareja ilmeisesti myös menossa Espanjan suuntaan. Loikoilivat autojensa/vaunujensa edessä uikkareissaan ihan kuin eivät olisi ennen aurinkoa nähneetkään. Ja heti olivat apua antamassa vaunun parkkeerauksessa kommentein: No problem, Is it okay ? tai It is okay. Naapurin mummo tuli sanomaan minulle (hiukan sillain TV:n Hyasint-tyyliin), kun tulin myöhemmin kävelemästä, että hän on kantanut huolta ja vartioinut koko iltapäivän meidän vaunun avainta, kun se roikkuu ovessa. Ei mikään turha huoli, joten kiittelin häntä kovasti.
Lopuksi keitettiin kahvit kummitytön nimipäivän ja perilletulon kunniaksi. Olimme ostaneet aikaisemmin jo hyvän näköisiä pikkuherkkuja nimeltään Caneles de Bordeaux. Minä en niitä ollut maistanut kun olivat hiukan oudon hajuisia ja vallankin näköisiä. Mutta isäntä niitä oli popsinut, tänään huomasi puolet syötyään, että päällä lukee "paista uunissa 180 asteessa 10 min". No, ei niitä nyt enää kannata paistaa, jos hyvin noinkin maistuvat ;)
