 |
| Lupaamani kuva "keittiöstä" |
Hitaan aamun jälkeen päätettiin lähteä etsimään "helppoa" ruokakauppaa. No, se ei tosiaan ollut helppoa. Kaupan etsimiseen kului hikeä ja hermoja kuumassa autossa jonkin verran. Tuntui, ettei mihinkään saanut kääntyä, kun aina oli kielletty ajosuunta. Sama juttu marketissa (täällä on muuten semmoinenkin liike kuin Stocomani). Isännällä meni varmaan tunti kaupassa pyöriessä, ei löytynyt kuulemma ilman myyjää maitoa eikä koiranruokia ollenkaan. Minä odottelin ihan kaikessa rauhassa Repen kanssa katsellen ranskalaista maailmanmenoa ulkona varjossa.
Täällä etelämmässä Ranskaa on jotenkin tahti kiihtynyt, itsellä tuntuu vaan vielä menevän hitaalla. Leirintäaluekkin on alkanut täyttyä joko Espanjaan menijöistä tai sieltä tulijoista. Tänään "pihaamme" ilmestyi ensimmäiset suomalaiset matkaajat. Kävivät moikkaamassa ja nainen antoi kolme suomalaista rikosromaania luettavaksi. Kertoivat tulevansa Espanjasta, jonne olivat lokakuulla Suomesta menneet. Ovat kuulemma tehneet saman reissun jo noin kymmenkunta kertaa. Aikaa yhteen suuntaan menoon on kuulemma mennyt noin kuutisen viikkoa, siis emmehän me olla sitten ollenkaan hitaita. Ja sitä paitsi hulluahan se olisi mennä viilettää näkemättä ja kokematta matkalla mitään.
 |
| Vaunujen pihapiirit rajataan aidoilla |
Nyt on vaan alkanut tuntua siltä, että näkemistä on NIIN hirveesti, ettei oikein osaa enää napata sitä olennaista. Ranska on täynnä näkemistä ja ikivanhoja rakennuksia. Ja onkin aika jännä ristiriita, kun ikivanhan näköisissä taloissa ja ympäristössä elää modernin näköiset ihmiset.
Huomenna pitäisi suunnata kohti Biarritzia, joka on Atlantin rannalla.Sääkartoilla näkyi vesipisaroita, joten olisi ehkä hyvä ajokeli. Kuumalla ei ole kiva ajaa. Eipä noita pisaroita ole kyllä matkalla paljoa näkynyt.
 |
| Kukas se sieltä kurkistaa |
