Qui, totta se on, kesä on tullut. Nyt lähti villahousut. 18 astetta leppeää lämpöä. Ai, että se tuntuu hyvältä. Eihän suomalainen periaatteessa tämän enempää lämpöasteita tarvitsekkaan. Täytyypä leikata Repellekkin kesäturkki.
Nyt jätettiin hyvästit Eifel-vuoristolle Saksan puolella ja lähdettiin ajamaan Ranskan rajaa kohti. Edelleen hyviä teitä ajeltiin. Mosel-laakso ohitettiin tällä kertaa. Toissakesänä käytiin tutustumassa lähemmin. Nyt ajeltiin pitkiä ylä- ja alamäkiä. Isäntä ei aina tiennyt, onko kyseessä ylä- vai alamäki, ilmoitti tarvitsevansa autoon vesivaakan. Ja aurinkorasvaa kului emännän naamaan, kun tällainen kalpeanaama äkkiseltään kohtaa auringon.
Ranskan oppaat kaivettiin esille kun Ranska lähestyi.
Yht'äkkiä huomattiin, että alkoi olla muitakin asuntoautoja ja -vaunuja liikkeellä kuin me.
Tienvarsilla näkyi tuulimyllyjä, ydinvoimaloita ja peltonäkymiä horisonttiin asti.
Leiripaikka oli tällä kertaa Saint Anold:ssa kaupungin keskellä kukkulalla. Illalla oli pimeässä kiva katsella sieltä kaupungin valoja ja jotenkin huvittavaa huomata, miten melutaso ja autontorvien törähtely oli selvästi lisääntynyt Ranskan puolelle saavuttuamme. Asuntovaunun paikasta en vaan yhtään tykännyt, kun vaunu piti asettaa heulan viereen. Ja metrin päässä vaununperästä oli pystysuoraa seinämää. Pyysinkin isäntää kääntämään yöllä hyvin varovasti kylkeään, ettei vaunu heilahda.
Kiva oli taas painaa pää illalla tyynyyn, katsastaa kyseisen maan TV-kanavat, joita näkyi olevan IHAN RIITTÄVÄSTI. Saksaan verraten ohjelmat ja mainokset olivat aika paljon samoja kuin Suomessa ja Englannista vissiinkin tulee heille vaikutteita musiikin ja elokuvien suhteen. Näin ajattelin ennen nukahtamista.
