22.2.14 Öistä jännitystä Aurassa
Viime tekstissä jäätiinkin Auran ABC:lle nukkumaan. No, se yö saikin sitten jännittäviä käänteitä. Juuri kun olin sulkemassa läppäriä, ja liittymässä kuorsaajien kerhoon, tapahtui vaunun peräosassa hirveä rämähdys. Isäntä oli tikkana pystyssä ja oli oikeastaan melko huvittavan näköinen siinä silmät ymmyrkäisinä puoliunessa sängystä hypätessään. Minä ampaisin ulos katsomaan, että mitä ihmettä tapahtui. Leikittyäni salapoliisia, huomasin vaunun luona hiljattain sataneessa lumessa yhdet ainoat vaunun nurkalle tulleet edestakaiset jäljet. Tarkemman tarkastelun tuloksena huomattiin, että vaunun takapään toinen jalka oli pudonnut alustaltaan. Ja tehtiin johtopäätös, että perjantaiyön eläjät olivat varmaan ABC:n ympärillä pyöriessään pitäneet perjantai-illan hupia kustannuksellamme, kun olimme uskaltautuneet siihen leiriytyä: siis heidän reviirilleen. No eihän siinä sitten enää uskaltanut uneen vaipua (ABC:kin vieressä meni kiinni puolen yön aikaan), aamuyöstähän saattavat saada vielä älyttömämmän hauskanpito-idean kustannuksellamme. No, ei muuta kun yön selkään noin kello kahden aikaan aamuyöstä ja pimeässä, tuulessa ja tuiskeessa ajettiin Naantaliin satama-alueelle rekkojen sekaan (onhan meilläkin pituutta 12 metriä) ja siellähän sitten nukuttiin kuin karhut syvää ihanaa unta ja pitkään aamusta.
Aamulla huomasin, että eipä ollut lunta Turun seudulla, joten siirryin kenkien puolesta kesäaikaan: Roksit villasukkien kanssa.
Eipä muuten ollut Auran ABC, niinkuin meidän Keljon ABC.
