Mielen täyttää taas outo kaipuu ja oli ihan pakko lähteä katsastamaan talven tuhot meidän "Ranchilta".
Kummasti oli jo lumet sulaneet ja paikoitellen jo järvessäkin oli isoja sulia kohtia, vaikka Vappu ei ole lähelläkään.
Kunto oli huono talven jäljiltä ja väsymys alkoi painaa jo melkein pelkästä ajatuksesta, että riittääneekö edes ikä ja terveys tämän Ranchin rakentamiseen.
Mutta muistin sitten sen uuden ideani, että nyt keskitytäänkin olennaiseen eikä ollenkaan semmoisiin juttuihin, jotka talvi aina joka vuosi turmelee. Siis pääajatusta kohti. Enää ei tuhlata siis energiaa jonnin joutuviin räpellyksiin.
Tänään oli kylläkin vain tämmöinen tunnustelureissu tunnetulla "Hitaan lähestymisen taktiikalla." Isännän tuli kyllä olkapää jo kipeäksi pelkästä virtuaali puunkaadosta.
 |
| Villissä Lännessä |
Isäntä lämmitti "Päärakennuksen" kenttäkaminan lämpöiseksi, niin päästiin välillä retkikahveille. Kuvassa mökkeilyyn sopiva kello, jossa ei ole viisareita. Mökillä kun ei kelloa tuijotella eikä aikaa tunneta.
 |
| Retkievästä ja Mökkikirja |
klikkaa tästä:
Villin Lännen meininkiä
 |
| Made by "Isäntä" (siis tuo kärry) |
Ja niin oltiin päivä Erämaan armoilla ja kotiin tullessa huomattiin, kuinka haistiinkaan savulta ja metsäkämpältä, ettei meinannut kauppaan kehdata mennä.
Mutta oltiin ihanasti perusasioiden äärellä mutta Isäntä kyllä tuumasi että ......"Lottovoitto olis kiva"
että pystyisi kuulemma nuo naisten toiveet kulloinkin paremmin täyttämään
ja kuulemma mikään ei ole maailmassa niin vaihtuvaa kuin naisen mieli. |
| Ken tällaisesta ovesta käy, se ikuisesti sen muistaa. Eikä pienistä hätää kärsi. |
