Vinkkivitonen

Maaliskuu maata näyttää, sanoo vanha sanonta. Ja siitä se sitten alkaa taas se kummallinen kutina päästä mylläämään luontoon, vaikka syksyllä on vakaasti vannonut, että ei ikinä enää, kiva vaan päästä mukaviin sisähommiin kuten mm. sisä-WC:hen. Vaikkakin tähän ikään on tullut jo opittua sekin monen muun asian lisäksi, että syksy se kaiken kumminkin vie ja keväällä on taas aloitettava kaikki alusta. Ja kun sen tarpeeksi monta kertaa tekee, niin tajuaahan sen lopulta hitaampikin.
Eli nykyään koitan luoda jotain sellaista pitempikestoista, unohtaen turhat räpellykset.

Mielessä siintää taas se toivoton mökkitontti. Ihmeellinen mystinen houkutus... Ja kun sitä on tullut vuosikausia raivattua sen ihmeempiä syntymättä ja vallankaan pysymättä, koska kaikki se työ, mitä on tehty, on siis, kuten tässä jo aiemmin sanottu, talvi syönyt.

Mutta nyt minulla onkin uusi lähestymistaktiikka.

Olenkin suunnitellut, että nyt ei tehdäkään mitään turhaa. Vaan käydään suoraan asiaan. Isännälle jo varovasti esitin, että josko sittenkin antaisin hänen kaataa puu kerrallaan hissukseen varovasti tulevan saunamökin paikalta. Hiljaa hyvää tulee ja puut ei kasva onneksi takaisin talven aikana.
Peruin siis aikomani metsuritilauksen.

Vinkkinä vaan naisväelle: joskus kannattaa käyttää tuommoista esim. metsurin tilauskorttia. Se saa kummasti Isännän kuin Isännän ahkeraksi.