Pilariperustus

Olen päässyt jo jonkinlaiseen alkuun herra muurarimme hanslankarina. Toimenkuvaani on kuulunut mm. seisoa montun vieressä ojennellen Isännälle erinäisiä työkaluja ja väistellä monenlaisia montun pohjalta ilmaan lenteleviä asioita kuten kipinöitä, lapioita, soraa, kuraa, sementtipölyä jne...

Betonimyllyn käytössäkin olin tänään jo melko oppinut. Tunsin jo melkeinpä ammattiylpeyttä napsutellessani sitä päälle ja pois. Ja kun sementti oli valmistunut, niin osasin jo kiepsauttaa sen vauhdissa ylösalaisin melkeinpä niin että suurin osa sementistä osui saaviin.
Ja Isännän huudellessa montun pohjalta erinäisiä työkaluja: rälläkkä, pora, kirves, vatupassi tänne !... ........KAIKKI erotin toisistaan.

Ja nyt tiedän reseptin, miten tehdään harkkopilariperustus. Siinä tarvitaan mm. vesiletkua mittaamaan, että pilarit ovat vaaterissa eli ovat samassa tasossa niin, että rakennus ei ole sitten lopulta kallellaan. Ja lopuksi voi vielä laittaa vaikka laudan parin kulmapilarin väliin ja sen päälle vatupassin, jos ei usko vesiletkua. Ja tarkistaa ovatko vaaterissa. (hieno sana )
Niin, ja tänään opin mm. sen ihmeen, että tämä rakennus ruuvataan pulteilla kiinni alustaan eli pilareihin.
Sitten ymmärsin tänään linjanarujen suuren merkityksen. Jos niitä ei olisi, voisi rakennuksen sijainti hukkua helposti touhutessa, melkeinpä eksyä monttuun pyörimään ja pilareitten paikat hämärtyä sikinsokin eikä osua ollenkaan tulevan rakennuksen alle. 

Mutta kyllä sitä on kuin kaksi alle 1-vuotiasta liikkeissään kun siellä möngerretään. Hitaasti kuin hidastetussa elokuvassa tehtävä käännöksetkin ettei vaan ala huippaamaan ja lennä päistikkaa montun pohjalle tai betonimyllyyn tai kompuroi johtoihin jne.... miten sitä ihminen semmoiseksi muuttuu.