Leipä se on joka lihottaa, kuulee sanottavan. No, minä jätin puolet leivistä syömättä tässä muutaman viikon ajan,oikeastaan tosi monen viikon, ja puntarin viisari.... se ei vaan värähdä suuntaan eikä toiseen. Viikonloppuna vietettiin sitten Isännän kanssa aineenvaihdunnan kiihdytyspäivät. Nyt kun on vielä meineillään bassonkorjausviikot keittiön pöydällä,niin käytiin sitten syömässä hyvin ravintolassa. Ja vielä päälle suklaata ja makiaa. Ei sitä ihminen jaksa ihan joka päivä kittuuttaa. Tuntuu ihan, että pelkkä henkäisy keittiöön päinkin jo lihottaa.
Olen vuosien varrella tehnyt jos jonkinlaista testiä, mm.että samaan painoon on syömisen liikkumavara AIKA SUURI. Sama paino pysyy 55:lla, syöt sitten yhden päällysteisen leivän tai 2 päällysteistä kahvin kanssa. Ja kuka sitä nyt sitten viitsii puolet vähemmällä olla, jos kerta viisariin ei ole vaikutusta asialla. Ja samaan painoon saat syödä puolet enemmän ihanaa leipää.
Ja leivänpäällisrasvatestissä huomasin, että Keijua syödessä saunassa hikeä päästä pyyhkiessä käsi ei meinaa iholla pysyä, mutta jos syöt Oivariinia, niin hyvin pysyy käsi poskella, ei ala liukua hien mukana. Älkää naurako, tehkääpä itse sama testi vaikkapa noin parin viikon ajalta ja sitten saunan löylyihin. Kotitestin tulos: Notkeampaa on ....Keiju.
Kumpi rasva lie sitten parempaa tällaiselle "aikuiselle iholle"............joka jo rypistyy.
Ai niin, tuosta tulikin mieleeni kikka pitää iho nuorekkaana. Jos nuoruudesta lihoo tasaisesti ihan pikkuriikkisen joka vuosi, niin vanhana ei varmaankaan ole sitten rypyn ryppyä.
Niin mutta, nyt pitää jaksaa pysyä liikkeessä edes jonkin verran pimeiden tultua. Repukka onneksi pitää liikkeessä, mutta lisäksi olen aatellut valita jotain kivaa kurssitarjonnasta. Tämä valintavaihehan on se kaikkein kivoin vaihe tässä prosessissa. Jotain liikunnallistahan sitä täytyy katella...
Pist. On siellä kurssitarjonnassa kyllä ukulele-kurssikin...............Ukulelen soittoa
