Laiskanpulskat puutarhurit

On se vaan jännä piirre ihmisessä, kun sitä aina haaveilee kaikenlaista ja että kylläpä olisi kivaa kun olisi semmoinen ja semmoinen, olkoonkin se piirre ihmisessä onneksi kuitenkin se ihmistä eteenpäin vievä voima....
Mutta sitten kun se kauan haaveiltu on siinä, niin johan on taas jotain seuraavaa mielessä.
Yksi malliesimerkki on omakotitalon puutarha. Voi kun sellaista aikanaan haikailtiin, Isäntä myös. Kuinka sitä olisi niin kiva tehdä sitä sun tätä ja kuinka sitä sitten marjapuskiakin kasvatettaisiin.
Hoki vuositolkulla, että kylläpä kasvaa hitaasti tuo meidän puutarha. Minä siihen: että kuule, ole  vaan mielissäs... Koittaa vielä sekin päivä kun siunaat, että TAASKO sitä pitää mennä nurmea leikkaamaan.

No, nih. Nyt on sitten koittanut se päivä, kun taloa ei näy puilta eikä puskilta. Ja nautinto muuttunut työksi ja puurtamiseksi. Naapurustokin on alkanut urakalla kaatamaan puita ja kaivamaan vaivalla istutettuja puskia pois...
Ja tuolla se istuu nyt meidänkin Isäntä tyytyväisenä ihanana kesäiltana sisällä nojatuolissaan kuunnellen musiikkia tuutista ja kaikki se kauan haikailtu ei maita ollenkaan, samaten kuin loppukesistä marjapuskien marjat: syövät vain kiilteen hampaista ja mehut lihottavat, joten turhia koko puskat ja nurmeakin saa alvariinsa ajaa ainakin juhannukseen asti.

Kauniita kylläkin nuo voikukat kukkiessaan

Ja kuinkahan moni menee siihen ansaan asuntoa hommatessaan, että järvinäköala muuttuu vuosien saatossa puskanäköalaksi...ja huomaa että "meitähän on petkutettu

Tykkäisin kyllä katsella ja hoidellakin puutarhaa, jos meillä olisi pidempi kesä mutta sen olen kokenut täysin turhaksi touhuksi, jos koko kesän kasvattaa vaivalla kukkia ja puskia ja ne viikon kukkii loppukesästä ja sitten saapuu halla vieden loput kukinnot. Niin ei voi kuin todeta, että "Kiva kiitos" ja lyödä hanskat naulaan pettyneenä.

Kotoa muistan ikkunalaudoilla kukkivat pelargoniat.

Ne oli tosi kauniita (ja varisevat hirveästi niitä pikkukukintojaan)

ja nyt sitten lopulta itsekin lankesin ostamaan yhden verannanpöydälle.
Mutta tuskin saan menemään talven yli, saa nähdä...



Omenapuut kukkivat tänä kesänä komeasti.