Nykyään kun tulen töistä, ja ollaan Repen kanssa pakolliset hoidettu alta, niin istun olohuoneen nojatuoliin ja Repe rahille jalkojen viereen ja sitten kaulan ympärille pehmeä niskatuki ja TV:stä jotain unettavaa sarjaa katsellen vaivun ihanaan hössänään, enkä muista mitään koko päivän kulusta herättyäni.
Tänään kyllä kävi niin, että niskatuki oli valahtanut niin, että aukko oli kääntynyt rintamukseen päin ja heräsin siihen kamalaan humpsahdukseen, kun pää putosi. Tuntui ihan vapaapudotukselta.
Mutta, ihanaa kun on nyt tämänkin taidon oppinut eli pystytorkut, jotka olen aina mieltänyt lasten ja vanhojen touhuksi. Niin tai näin, mutta antaa mukavasti virtaa iltaa kohti.
Ja illallahan tulikin sitten lempiohjelmani Sohvaperunat, joka on mielestäni ihastuttava esimerkki siitä mitä se elämä loppujen lopuksi onkaan: ihan tavallista ihanaa yhdessäoloa sohvannurkassa.
Sohvaperunat
ja >>> Aivan ihastuttava uusi mainos
