No, päätin nyt sitten antaa armonaikaa parille riutuneelle kasville. Toinen on se minun ihana kukkiva kaktukseni, jota hellästi olen koittanut hoivata monta vuotta. (kuva ohessa)
MUTTA nyt sitten syksyn aikana ihan yht'äkkiä se lorpahti kertakaikkisesti.
Odottelin, juttelin sille, annoin valoa, ruiskuttelin suihkupullolla. Ei mitään eloa.
No, sitten lopuksi otin sakset ja leikkasit nuukahtaneet varret pois ja aattelin vieläkin odottaa uutta heräämistä. (kuva alla)
 |
| Annoin Isännän pyynnöstä vielä armoa kaktukselle, saapi nähdä. |
Ja toinen kasvi, joka ei jostain syystä meillä viihdy, on kumipuu/fiikus. Ja kun minä niin tykkäisin, että viihtyisi, kun lapsuudessa kotona oli se isona puuna nurkassa. Siis toivoisin palasen lapsuutta, please !!!
Olen kokeillut vaikka mitä, myös kaikki ilmansuunnat. Niin se kasvaa vain karaa ja tiputtelee koko ajan lehtiä. Tällä hetkellä se kököttää apukeittiön pöydällä.
Luulen, että ne taitaa lukea ajatuksia. Annan kyllä Isännälle nuo kaksi kasvatettavaksi, koska se aidosti niistä välittää.
Kasvien kasvattamisen rinnalla nyt kevään korvalla olen yrittänyt parantaa ruokailutottumuksia (kuten kait melkein kaikki tähän vuodenaikaan).
Mutta tänään töistä ajellessa kuulin radiosta, että "Laihduttajan pahin vihollinen on nälkä". Niin kaarsin heti paikalla ABC:lle ja korjasin tilanteen ja nautin makeaa ja suolaista ja eipä ollut enää nälkä.
Mutta älkää heittäkö toivoa kohdaltani, uutuutena minulla on keittiön pöydällä aina ihastuttava kori, jossa on lemppareitani tarjolla: luumuja ja Honey Great Apple -omenoita. Vievät kielen mennessään.
Otetaas tähän vielä pieni ateriakevennys -> Antaa miesten harrastaa
