Lauantai-ilta

Tänään olikin puuhapäivä. Kieltäydyin lähtemästä kaupungille ja kauppoihin, vaikka Isäntä koitti kovasti houkutella. Siellä menisi vaan rahat ja aikaa ihan hukalle. Ja siellä väsyisikin, niin että pitäisi sitten kotiin tullessa päikkärit ottaa. Vaikka tulihan nuo otettua vaikka kotiin jäätiinkin. Ja oikein pitkän kaavan mukaan. Vaivuin johonkin hirveän syvälle unissani, näin kuinka unessa kissa silitteli poskeani ja kas' Repehän se siinä naaman edessä kuolasi ja koitti Emäntää herätellä syvästä unesta.

Ja ai että, se on sitten ihku tuo meidän Repe nyt, kun sen korvat ovat taas kasvaneet pituutta, ihan suorastaan syötävä.

Mitä se Emäntä taas höpöttää ?

Mutta tosiaan, paljon sain aikaiseksi jäädessäni kotiin puuhastelemaan. Kokkailin keittiössä sapuskoita, tein jopa sämpylöitä ja kehuin Isännällekkin onnistuneeni tällä kertaa sämpylöiden teossa. (Taikana ripaus talkkunajauhoja, ne antaa mukavaa lisämakua). Ja kerroin ääneen, että "siinä niitä nyt on ja siitä niitä kukin saa ottaa illan kuluessa vapaasti". Isäntä vieressä kysymysmerkkinä, eihän meitä ole kuin kaksi ?  Ai niin, jostain syystä unohdan aina kokatessani syöjien määrän. Se on kai tämä villi mielikuvitus, joka saa kuvittelemaan kaikenlaista.

Illan kruunasi jännitysnäytelmä Saaran matkasta suurilla estradeilla.  Ai että, on se sitten aina kiva välillä huomata, miten ihanaa tämä elämä loppujen lopuksi onkaan. Ei siihen tarvita suuria sirkushuveja, vaikka nyt tänä iltana Saara niitä järjestikin.