torstai 15. syyskuuta 2016

Nuuskija

Olen tässä jo pidemmän aikaa mietiskellyt, että voikohan sitä ihminen käydä itselleen allergiseksi.
Kun olen sitten kotona tai töissä, niin aina sama juttu. Haistelen ja ihmettelen, että miten sitä on tullut niin tuoksuyliherkäksi. Entiset hyvät deodorantitkaan ei enää tuoksu vaan lemuaa. Mutta tänään jotenkin välähti. Taidan olla itselleni allerginen.

Isäntä on monesti todennut, että minusta olisi tullut hyvä vainukoira. Kun ensimmäinen kommenttini asiasta kuin asiasta on kuulemma, että mille se tuoksuu.
Niin sitä vaan lahjat menee hukalle, kun ei nuorena tueta tarpeeksi uranvalinnassa. .  Aatella, minusta olisi voinut tulla vaikka vainukoira !!! Etsivä ihan kuin TV:n -> Nuuskija-sarjan mies
Hitsi, ihan harmittaa kun alkaa olla tätä ikää, mutta olihan etsivä Cannonkin aika iäkäs.樂

Olen lukenut, että siedättäminen olisi nyt tärkeää, eli ei auta kuin yrittää nyt vain sietää itseään.

Ja toinen juttu, jota ihmettelen, kuinka joku sitten voikaan ottaa minut vastaan kotiin tullessa NIIN SUURELLA IHAILULLA, niin kuin meidän Repe. En mielestäni ole ollenkaan ansainnut moista ihailua, saati sitten koskaan odottanutkaan moista vastaanottoa. Oikeastaan päinvastoin. Parempi tyyli olisi että " Ei tehdä tästä nyt suurta numeroa kun Emäntä saapuu kotiin, kaikessa rauhassa nyt vain pikku hiljaa kotoudutaan ja hiljaa kyllä saa hiissata kainaloon jos antaa Emännän juoda rauhassa kahviaan"

Mutta EI, voi sitä halipusi-vastaanottoa ja ihailun määrää ja kuviotanssia mikä kuuluu Repellä kotiintuloseremoniaan, ennenkuin pääsee niille kahveilleen. Ehkä minun täytyisi oppia arvostamaan enemmän toisen kiintymystä.

Isäntä kun saapuu kotiin, niin sitä ei kyllä yhtään haittaa kunnon vastaanottoseremonia. Ei vaikka joka päivä kummatkin ihailtaisiin kuviotanssien Isännän saapumista töistä kotiin.
On meitä moneksi !!!! Onneksi.