sinne jouduin, kun olin kiinnostunut yhdestä koira-sivustosta ja siinä sanottiin, että näet lisää, kun kirjaudut. Ja sinne se tie sitten vei: naamakirjaan !!Varovasti olen siellä liikkunut ja levottomaltahan tuo näyttää tämän Google+ puolen jälkeen.
Joten on tässä ollutkin jokseenkin kiireistä viime aikoina. Nytkin pitäisi oikeastaan olla laittamassa vaunua kuntoon viikonlopuksi, eikä istua tässä, takalistokin alkaa olla kohta kulmikkaan muotoinen istumisesta.
Kesän lähestyessä loppuaan on vielä NIIN paljon tekemättä kivaa ja vähemmän kivaa, kuten esim. tontin tienvieruspenkat on edelleen ajamatta. Mutta totesin tuossa juuri Isännälle, että "Mitä noita nyt enää. Sitä paitsi eihän ne edes näy meille päin.
lumethan se kohta päälle heittää...."Kyllä tää on oikeesti ihan mahotonta aikaa....tää kesäaika. Muutama hassu viikonloppu ja siinä se on ....se ihana kesä ja kaikki tekemättömät työt. Mitäs jos ensi kesänä päättäisin, etten yritäkkään tehdä mitään ja yllätän sitten itseni tekemällä enemmän kuin koskaan. Ei se niin nuorena haitannut eikä edes tuntunut kesä lyhyeltä, mutta kun iän karttuessa toiminnot hidastuvat ja aika menee nopeammin. Niin se on paha yhdistelmä. Siis ikä/aika. Juuri kun löytää esim. toimivat kesäkuteet päällensä, niin alkaa jo kumppareitten ja syystuulipuvun etsintä. Ja juuri kun löytää kaapeistaan toimivan "asukokonaisuuden" niin vuodenaika vaihtuu. Tätä vanhaa virttä Isännälle laulaessani, se totesi: "Että ei sillä kuulemma ole mitään tämmöisiä probleemeita kotitöiden suhteen eikä se niitä aattele"
No, sepä se.....
Siis kummasti tuo aikakäsitys (monen muun asian lisäksi) muuttuu iän myötä: moneen asiaan, joka tapahtuu esim. vaikka kerran vuodessa, tulee ihmeteltyä, että taasko on sen aika ?
Kuten esim. "Serkkupäivät"
