Kyökin puolella

On se ihmiselle huomattavasti helpompaa, jos sattuu viihtymään keittiössä edes jonkin verran ja vallankin jos vielä sattuu tykkäämään ruuanlaitosta. Kun sattumoisin siellä keittiön puolella on pikku pakko elämän aikana edes jonkin verran asustaa. Lieneekö keittiökammoni juuriaan lapsuudesta, kun silloin lapset hätistettiin pois tieltä keittiöstä. Vai onko ruuanlaitosta tykkääminen joku synnynnäinen ominaisuus ?? Tiedä sitten, mutta onneksi ei perheeni koskaan ole ollut nälkää nähneen näköinen ..... kuitenkaan. Ei siis tullut lappuja koulusta, että "Ruokaa nyt ja sassiin niille lapsukaisille !"
Siis, mitä sitä ei perheensä eteensä tekisi !! Niin minäkin koitin sitä ruokaa perheelle vääntää.

Salainen Totuus kuitenkin on, että tässä perheessä asuu naishenkilö, jonka ykkös mielenkiinnon kohteisiin ei ole ollut kuulua keittiöhenkilökuntaan. Isännälle koitan kuitenkin joskus sunnuntaisin vääntää jotain kurmeeta (joskus jopa onnistuen), kun olen tässä tuumannut, että vanhetessa ja rapistuessa taitaa olla parasta alkaa kehittelemään myös näitä muita avuja avuksi, niin on sitten millä kilpailla markkinoilla myöhemmin kun siis alkaa se rapistuminen.  Totesin  tässä yhtenä pyhänä  helpottuneena ruokapöydässä, että on se kuitenkin hyvä todeta, että hän ei ole mennyt minun kanssani ainakaan pelkästään ruuanlaitto taidon takia naimisiin.
Siis jotain muutakin ilmeisesti on ollut. 

Ihailen suuresti ihmisiä, jotka silmät loistaen, muun maailman unohtaen ovat oikein elementissään, kun pääsevät keittiöön pyörittämään pullia ja tekemään ruokaa kuin taidetta.

Ehkä vielä sen ruuan laitan, mutta senkin mielellään nopeasti toivoen, että joku muu siivoaisi sitten sen jälkeen keittiön. HIRVEÄ sotku moisesta räpellyksestä ja hiki ja vaiva. Ja sitten kaikki on ohi muutamassa minuutissa, kun väki on pistänyt kaiken poskeen.  Ja kohta taas on nälkä.

MUTTA ONNEKSENI jälkikasvu löysi tässä kerran aarteen reseptihyllystäni ja kulki sen kanssa pitkin huushollia lukien sitä innoissaan. Reseptihyllyn kätköihin oli unohtunut joskus lahjaksi saamani pula-ajan keittokirja. Siinäpä oikein AARRE: reseptejä, joita voi loihtia tyhjästä, kun minulla lopahtaa joskus hyvä aloitus pelkästään jo siihen, kun ei löydy kaapista kaikkia aineita, mitä nämä nykyajan reseptit vaativat. Eikä kauppaa kävelymatkan päässä.

Aionkin jatkossa tutustua kirjaan oikein kunnolla.
Otetaan sieltä nyt esimerkiksi Perunapuuro, joka syntyy aineksista: vettä, perunoita, ohra- tai ruisjauhoja ja suolaa. Niitä minunkin kaapistani löytyy..... siis tarpeeksi yksinkertaista ruuanlaittoa tälle Emännälle.

Tiedä vaikka tuon kirjasen myötä tulisi minullekin ruuanlaitosta mukavampaa ja helpompaa.

Niin ja JÄNNÄ maistaa, mille moinen perunapuuro maistuukaan.