Repe se nukkuu taas jaloissani tuolla pöydän alla, se kun on Uuden Vuoden yön jälkeen reppana pelännyt, että taivas putoaa niskaan. Katselee koko ajan kattoa siltä varalta, että varmasti kerkiää pöydän alle piiloon, jos vaikka alkaisi taas paukkua ja räiskiä.
Päivällä se tuli ulkoa tyhjä ruutipiippu suussaan, luovutti sen minulle sitten aneltuani lopulta vaihtokaupassa, vaihdonvälineenä oli joulupukin kontista tullut makoisa Magic Bones -luu.
Katselin tuossa äsken TV:stä jotain 4 tunnin maratonelokuvaa jostain kotiseudun kaipuusarjasta, enkä jaksanut loppuun, kun oli niin mustavalkoinenkin.
Sitä katsellessa pullahti jostakin mieleen lapsuus ja muistelin huvittuneena, kuinka luulin aina lapsena, että ennenvanhaan oli elämä mustavalkoista ja ihmiset ja kaikki kulki kuin nopeutettuna, niin kuin sen ajan elokuvissa kerta näkyi olevan.
Enpä muista, missä kohtaa
tämä asia minulle on valaistunut, ettei se niin mennykkään, (siis mustavalkoisena ja nopeutettuna).... liekkö siitä montakaan vuotta.On se sentään hyvä, että sekin asia on tässä sentään ajan mittaan oikaistunut.
