maanantai 28. joulukuuta 2015

Loisteputkien valokeilassa

On tässä joulurahat poltellut taskussa ja ihan pakkohan niitä oli lähteä tuhlaamaan. Joskus sitäkin on tehtävä, siis tuhlaamista. Ei elämä saa olla pelkkää kittuuttamista, meinaan se vasta harmittaisikin vanhana kun huomaisi, että turhaanko kittuutin !?!?!
Mielessä kimalteli siis ajatus tuhlaamisesta alennusmyynteihin.

Olen kitkutellut ties kuinka kauan kiertämällä kaukaa kaikki vaatekaupat, ainoastaan käynyt ruokakaupoissa. Jo siitäkin syystä, että kotona voi kyllä kulkea vuosien varrella kertyneissä vaatteissa ja tosi vähän on käyttöä kodin ulkopuolellakaan moisilla uutuuksilla ja nuukaillut ns. "pahan päivän varalle", kun ei enää tästä maailman menostakaan tiedä. Aatellut lähinnä että täällä "maalla" pärjää retroilla pitkälle. Enkä oikeastaan suoraan sanottuna tykkää ollenkaan koko kaupassa käynnistä.

Ja toisekseen esim. Prismaan en enää hirvene mennä ainakaan pukukoppiin, koska masennun siellä ihan perusteellisesti. Siellä kopissa kun peiliin katsoo, niin ei tiedä paljastuuko tosiaankin totuus eletyistä vuosista vai mikä on niitten loisteputkien tarkoitus, kun valo porautuu melkein luiden läpi. Aina sovituskopissa käydessä tulee kauhea kiire kaupasta ulos ja vähintäin pitää rillit kaivaa kassista päähän ns. "kehystämään" vaikkei niillä näkisikään, kun peilistä näkyy niin kauheat silmäpussit, jotka on ihan pakko peittää laseilla ja miten ihmeessä tukkakin näyttää siinä valossa NIIN HARMAALTA !


Niinpä päätin tällä kertaa mennäkin Cittariin katsomaan itseäni pukukopin peilistä, josko niillä olisi  myyntivalttina paremmat peilit ja Kas! siellähän näkyikin peilistä paljon paremman näköinen Emäntä. Kyllä peileihin kannattaisi kaupoissa sen verran satsata, että asiakkaat pysyisivät ostoksilla positiivisemmalla mielellä. Lämpöisen värisiä loisteputkia ja hiukan hoikentavia peilejä yms. suosittelen.
Nyt päätin sitten törsätä koko rahan edestä ja ostin kokonaista kolme puseroa kerrankin nuukailematta. Kivaahan se oli sitten kuitenkin pitkästä aikaa, mutta se sovittelu hikistä hommaa. 

Kotona sitten innoissani esittelin ostokseni, ja pyysin Isäntää olemaan makutuomarina.

Mutta eihän se mitään niistä ymmärtänyt, värisokea mies, olisihan se pitänyt arvata.

No senhän minä en antanut haitata iloa siitä, että vaatekaapissa on NYT jotain uutta mieltä piristävää vaatetta kevättä kohti ja uutukainen hajuvesikin, josta Repe erityisesti innostui, se kun on meidän perheen tyylikkäin ja ymmärtää myös hyvien hajujen perään.