perjantai 30. lokakuuta 2015

Perjantairaati


Nyt on päässyt käymään niin, että tilanne oli   eskaloitunut niin pitkälle, että oli ihan pakko hakea kaupasta Pandan konvehtirasia. Ja tehtiin siinä sitten illan mittaan Isännän kanssa laatutestiä jo joulua varten. Isäntä söi toisen kerroksen ja minä sitten sen toisen ja todettiin yhteistuumin ne tasalaatuisiksi.

Todettiin myös, että ei ole meistä enää huimiin suorituksiin siinäkään lajissa, kun nuorempana olisi mennyt koko rasia per nuppi. Nyt otti yksi kerroskin koville.

Samalla siinä katsottiin "Vain Elämää"-ohjelmaa ja ihailtiin nuoruuden intoa ja muisteltiin, että ei vaan meidän nuoruudessa noin voinut riekkua. Heti oltiin sanomassa vanhempien suusta, että "Itku pitkästä ilosta jne".. kun hiukankin alkoi liikaa tirskua. Ilmankos se jalka sitten aina vipatti pöydän alla piilossa malttamattomana, kun energia sieltä väkisin purkautui, kun piti hiljaa paikallaan olla. On jotenkin niin ihana katsella kun nykynuoret purkavat iloaan positiivisesti ilmoille. Ei pääse turhia patoutumaan ja saavat siinä sivussa vanhatkin nuortumaan.

Siinä ohjelmaa katsellessa alkoi niin tehdä seuraavaksi mieli hapanleipää Pave Maijasen sitä siinä ohjelmassa leipoessa ja hain meille sitten kaapista suurin odotuksin vielä tänään ostamaani mukamas NIIN hyvää maalaisleipää ja sehän ei maistunut, ei sitten millekkään, kuten niin monet muutkin konsulenttien leivät. Kannattaisi varmaan tehdä leipä, jonka nimeksi laittaisi valmiiksi jo "Mauton Maalaisleipä",niin saattaisi tulla oikein hittituote, kun täyttäisi vaativammatkin ostajan odotukset.

Kahden hengen perjantairaatimme päätös kulminoitui siihen, että teimme tällä kertaa seuraavanlaisen päätelmän, parasta on Pandan suklaa ja ruotsalaisten vaaleat leivät. ...ja hassuja nämä uudet sivistyssanat.