Yksi asia ainakin vanhenemisessa kirkastuu, nimittäin se, että tietää paremmin, MISTÄ tykkää ja mistä ei. Ja voi niitä onnellisia pikkuvanhoja vai voisiko heitä nimittää vanhoina syntyneiksi, jotka jo nuorena tietää tasan tarkkaan, mitä haluavat.Itse olen huomannut nimittäin tämän yllämainitun asian kirkastuneen päässäni esim. autossa radiota kuunnellessani. Nykyään menee radio vikkelästi kiinni tai toiselle kanavalle tiettyjen laulajien laulaessa ja päässä kuuluu vahvasti"en tykkää".
Liekkö tarttunut minuunkin tämä nykyajan "tykkää/en tykkää" -meininki. Ennen sitä piti vaikka vain olla tykkäävinään jostain asiasta, vaikka ei tykännytkään. Hitsi kun minäkin aikanaan esimerkiksi kansakoulun eka luokalla olisin uskaltanut sanoa suureen ääneen, että "EN TYKKÄÄ" kun opettaja juotti pakolla peltimukista maitoa joka ikinen päivä, vaikka minä niin inhosin sitä maitoa. Eihän sitä tiedä vielä, kuinka itsepäinen mummeli minusta vielä kehittynee.
