Passitettiin tuo Isäntä aamusella Repen kanssa töihinsä huiskutusten kera. Lähteissään ihaili itseään, kun kuulemma maha on pienentynyt. Ihmetteli sitä, että kumma, kun on tullut kuitenkin nykyään syötyä enemmän ja useimmin. Mutta tuli sitten siihen johtopäätökseen, että jos hän onkin ollut ennen nälkiintyneessä tilassa. Silloinhan vatsa pömpöttää. Me Repen kanssa siihen nyökyteltiin ja hiukan meitä nauratti.
Ja Ah tätä autuutta, kun saa nukkua niin kauan kuin nukuttaa ja kerrankin kuulla omat ajatuksensa. Ei sen puoleen, ei se Isäntä mikään jatkuva pulputtaja ole.
 |
| Kyllä on sitten hyviä nämä mustikat |
Löydettiin eilen Repen kanssa metsästä aivan ihana "Repenkierros". Riemua kesti niin kauan kunnes eilen löydettiin polulta pari mustamakkaran näköistä pökälettä, joissa oli puolukatkin valmiina sisällä. Liekkö supikoiran, toivottavasti ei karhun. Repe ruukaa aina metsään mennessä jukimaan ja
uhoamaan ja ruopimaan miehekkäästi maata tassuillaan, niin että turpeet lentää.
Siis jotain siellä ainakin Repeä pelottavaa on. Kumma kyllä, kun lapsena tuli hiihdeltyä hämärissä korvissa, eikä pelottanut yhtään ja nyt ei tarvitse mennä kuin kilometri tuonne metsään, niin alkaa jo mielikuvitus jyllätä.
Toivottavasti ilmat jatkuu pitkään näin lämpöisinä. Viime vuonnahan satoi lunta tähän aikaan, muistan sen siitä, kun samaisella lomaviikolla Kuusamosta kiireellä etelään päin suunnattiin kesärenkaissa. Ja samaten toissavuonna, kun lähdettiin Kuusamon sijasta Poriin lunta karkuun nauttimaan vielä merestä ja auringonpaisteesta. Sattui olemaan sillä lomaviikolla ainut paikka Suomesta, missä paistoi aurinko ja saattoi vielä haistaa menneen kesän.
.
