Teki kyllä mieli kirjoittaa siihen lappuun, että "Joulupukki": Sillehän voisi sitten kukin aina kirjoittaa toivomuslistansa ja pukki sitten jakaisi lahjat tasapuolisesti tarveharkinnan mukaan (tietysti vielä kuittia vastaan) ja vielä pitäisi olla kilttikin, että saa rahat/lahjat. Ja pukin kirjeeseen ei sitten saisi laittaa valokuvia, ettei kukaan pärstäkertoimilla keplottelisi.
Uusia naamojakaan ei oikein tahdo hirvetä lähettää sinne pääkallon paikalle, kun niillähän menee 4 vuotta pelkästään eduskuntatalon isoja pylväitä ihmetellessä ja vanhat elää vielä edellistä vuosituhatta. Mutta tulipahan väkerrettyä numero vaalilounas herkullisena mielessä. Ja se maistuikin tänään ihanalle. Aivan kotiruuan makuista, vaikkakaan ei meidän keittiön kotiruuan ;) Siis ihan oikeasti, se oli todella hyvää ruokaa.
Lihanpaloja pureskellessa kylläkin valitin Isännälle, kuinka minun mielestä lihaa on yleensäkkin hankala syödä, jota taas Isäntä suuresti ihmetteli, siltä kun löytyy tekniikka joka hommaan, kuten nyt tähän lihansyötiinkin.
Ennen vaalireissulle lähtöä, katselin nyt sitten näitten nykyajan vanhusten suosittamana TV:stä Sohvaperunoita, se kun on kuulemma ihan kiva ohjelma. Ja olihan se ihan omalla tavallaan hauska kurkata ihmisten sohville kuuntelemaan kaikenlaisten ihmisten leppoisaa arvostelua ohjelmista. Samaan aikaan Isäntä ihaili tietokoneelta tilaamansa paketin matkaa maailmalla. Teki vissiin virtuaalimatkaa paketissa, sillä hetkellä oli kuulemma Hampurissa paketti menossa. Ja ai että, kun oli jännää se, Isännän mielestä.
Ja että, miten voi olla mahdollista, että suomalaisia ei enää TV:stä tunnista. Jotain amerikkaista gaalaa katsellessani, huomasin että HE käyttäytyvät hillitymmin kuin nykyään suomalaiset.
Miten tässä näin on päässyt käymään !!??!! Siinä sitä olikin ihmettelemistä ja sitähän maailmassa riittää.
Sitä Repekin tässä minun kanssa perin hartaana miettii.
