Sorsaherra

Pitäisi tässä lähteä kylläkin puskia raivaamaan, mutta miten vetääkin tämä paholaisen rakkine. Taas tuli avattua tämä kone. Ihan kuin ei sitä päiväsaikaan jo tarpeeksi tuijottaisi. Mutta kun täällä on kaikkea mielenkiintoista. Tuolla puskissa sen sijaan on punkkeja, niitä hirviöitä, jotka viattoman pieninä hyppää niskaan kiinni ja sitten niistä kasvaa pikku hiljaa inhottavia isoja sitkeästi kiinni pitäviä harmaita kovia palloja, jotka saa melkein sekoamaan isommankin ihmisen.

Kotiin ajellessa koin ihastuttavan hetken, kun itsevarma Sorsaherra oli päättänyt ylittää tien. Ylitys ei tapahtunut  sitten laisinkaan suojatietä pitkin, mutta hyvin itsetietoisesti se kuitenkin vaappui tien yli ja koko ajan suu kävi, jotain varmaan siellä selitti minulle, että pysyhän täti vaan siellä rattis' takana rauhassa. Mihis sulla kiire?
Ja samaan aikaan radiossa Pekka Pouta ennusti ääni innostuksesta täristen, kuinka hänen harvemmin tulee ennustettua moista myräkkää tähän aikaan vuodesta,. Ennustus oli, että huomenna tulisi ja olisi sen verran hurja, että Vappuilma olisi sitten siihen verratuna suurin piirtein Ihana. Tuommoiset tunteita ravisuttavat ennustushetket on varmaan meterologin tähtihetkiä.
Minä kun niin olisin halunnut olla meteorologi, tykkään niin kovasti katsella taivasta ja alasin-pilviä. Olenkin toivonut vanhuutta avaralle paikalle, ei siis mihinkään puskiin.

Mutta nyt kuitenkin on pakko siirtyä sinne puskiin töihin, kohta ei kerkiä kun alkaa taas jääkiekko-aikakausi ja Euroviisuhuumat, mutta sitä ennen syön vielä Pingviini-jäätelön, Suomen Pakastetuimman jäätelön, on muuten HYVÄÄ !

Illan hämyssä