Muistan yhden viisaan sukulaisnaisen todenneen kerran minulle, kun valitin joskus nuorempana väsyneenä ja kiireisenä, että kyllä se varmaan helpottaa sitten hiukan vanhempana. Niin siihen hän sitten totesi, että ei kannata odottaa vanhenemista, ei silloin enää mitään jaksa eikä ole niin innostunut. Kannattaa siis pysähdellä pysäkeille pitkin matkaa ihailemaan maisemia.
Mutta onneksi sitä tulee vanhetessa lapseksi jälleen, niinkin sanovat. Voi sitten hiukan hiljentää ja leikkiä rauhassa.
Tässä parhaimmasta päästä kiireen kesyttäjä. Tuskin tulisi ihailtua varvunvarsia ilman tuota karvakorvaa. |