 |
| Englantilainen potilas (Repe King Charles Spaniel) |
Ei vaines, sehän on meidän Repe kauluri päässä, ettei pääse nuolemaan haavojaan. Raukkaparasta kun tehtiin "Ruuna". Sääliksi ihan on käynyt raukkaa, kun joutuu tuommoinen kova muovikauluri kaulassa olemaan peräti 10 päivää. Aika hyvin se on oppinut laskelmoimaan, mistä paikasta mahtuu ilman seiniin törmäystä.
Viime yönä oli vaan emännällä hiukan outo tilanne kun koira änkesi kauluri päässä viereen nukkumaan. No, kyllä sopu tilaa antoi. Ja pitihän sitä nyt hiukan lelliä, kun kerta kipeä oli. Haisi vaan NIIN HIRVEÄSTI.
Luin lehdestä, että suklaa ei olekkaan niin epäterveellistä, vaan monesta makeasta herkusta se paras vaihtoehto niitten GI-arvojensa suhteen ja suomalaisia ei kuulemma voi sanoa masentuneiksi vaan olemme melankolisia ja me kuulemma halutaankin olla semmoisia, joten ihanaa kun saa sittenkin ihan luvan kanssa syödä suklaata ja olla positiivisesti melankolinen. Sekin on suomalainen taitolaji. Niin, ja kuulemma hedelmäsokeri se vasta vaarallista on, rasvamaksa kuulemma tulee. Siis kait paras edelleen kulkea keskitietä noissa ruoka-asioissa.
Pääsi muuten niin myös käymään, että rikoin yhtä periaatettani vastaan (taas): olin päättänyt olla kajoamatta Panu Rajalan tuotantoon. Mutta sitten menin ostamaan pukinkonttiin sen Lavatähti ja kirjamiehen. Aikani sitä kirjaa itseltäni piilotettuani, en malttanut olla avaamatta kansia. Nyt olen puolessa välin. Se se vasta outo kirja on. Se on kirjoitettu muka rakkauskertomukseksi. Ensimmäinen kappale on todella outo. Heti meinasin siinä kohtaa lopettaa lukemisen kun se tuntui niin omituiselta: jotenkin ivaavalta ja halveksivalta, vaikka ihan itse oli kirjamies omasta halustaan hakeutunut Lavatähden seuraan. Oudosti kirja pakottaa kuitenkin lukemaan, saas nähdä, mikä on lopputulema koko kirjan luettuani. Mielenkiintoista !
