Neljättä päivää tässä ollaan oltu "ämpäripäisen" koiran kaverina. Hyvin se itse näyttää kestävän kovan
kaulurinsa, vaikka koko ajan törmäileekin kauluksistaan ahtaisiin paikkoihin, eikä osaa nostaa kauluria tarpeeksi korkealle hypätessään esim. rahin päälle. Mutta emännältä tässä meinaa hermot mennä, kun koko ajan tökitään sääreen kovalla kaulurilla, kun Repehän kulkee koko ajan perässä, meni minne tahansa. Ja säälistä meinaan sairastua, kun toinen niin nöyrästi se päässään elelee ja silmiin niin kauniisti katselee. Mutta säälihän onkin sairaus.
Isäntä tuumas, että näköjään nykyään "Hosumalla hyvää tulee" katellessaan rakennus- ja tuunausohjelmia TV:stä. Ei ymmärretä me (Hämeen Hitaat), miksi
koko ajan on joka hommassa niin kiire, on sitten kyse rakentamisesta, ruuanlaitosta tai mistä vaan. Ihan älytöntä touhua, kun alkaa oikein aatteleen.
Tuli sitten "Liitto-oravasta" putoushahmo. Taitaa ollakin sille käyttöä, kun näyttää tuo kehitys kulkevan niin perin juurin takaperin. Kohta pitää taas kuitenkin kaikki uudestaan keksiä.
Ai Niin, se kirja "Lavatähti ja kirjamies". Luin sen loppuun ja piti pureskella pari päivää. Siinä olisi ollut ainesta hienoon rakkauskertomukseen, mutta siitä paistaa läpi joku kumma kauna, joka jotenkin sen pilaa. Mutta kaippa sitä sitten voi hyväksikin sanoa, kun oli ihan pakko loppuun asti lukea ja jopa jäädä pohtimaan.
Enpä malta olla laittamatta tuohon linkkiä, jossa Katri on niin nättinä;
Katri nättinä
