No, hiukan taas karrikoitua tämä kertomus, mutta jotenkin alkaa tuntua, että josko se tästä alkas taas kulkea.
Jännä juttu kun nuorempana ei haitannut yhtään vuodenaikojen vaihtuminen vaan oli kaikenlaista kivaa niihin liittyvää: jänniä keskusteluja kynttilän valossa, ihania uusia vaatteita vuodenaikojen mukaan, ei pelottanut liukkaat kelit eikä tukka mennyt länään pipon alla yms.
Vaatteiden suhteen minulle käy aina niin, että kun löydän hyvät käyttövaatteet jotain vuodenaikaa varten, niin silloin juuri vuodenaika vaihtuu ja TAAS etsin sopivia vaatteita ja sitä rataa menee koko vuosi heitellen vaatekaapin sisältöä pitkin huonetta.
Laihtuakin tässä olen yrittänyt, mutta läskit on imeytyneet luihin kiinni ja se tässä on alkanut harmittaa, että liukuma syödyn ruuan määrällä on aika iso, ilman että tapahtuu painon putoamista tai lisääntymistä. Eli houkuttaa kyllä syömään se suurin sallittu määrä, kun ei kerta putoa. Mitä sitä kitumaan turhan takia.
Mutta otin tässä sitten kuitenkin positiivisen asenteen syysiltojen iloksi ja ilmoittauduin sille keväällä uhkaamalleni englannin kurssille. Ja ruskaretkeäkin suunnittelen syys-lokakuulla tapahtuvaksi. Kävin vaunussa ja totesin, että pakko päästä jonnekkin, että pääsee taas asumaan vaunuun. Siellä voi taas keskittyä olennaiseen.
Kuva kesän matkoilta |