Rastila mielessäin

15.7.14 Enpä tässä enää oikein tiedä, kumpi asunto on nykyään ykkösasunto ja kumpi kakkosasunto, kun vaunu on alkanut tuntua kodikkaammalta. Niinpä otimme vaunu autonjatkeena suunnan kohti Rastilaa, joka olikin näin heinäkuussa niin kysytty paikka, että ensin pääsimme vain jonotuslistalle. Onneksi sitten vapautui kuitenkin paikka ja pääsimme sielukkaan Rastilan asukiksi.
Repe on selvästi onnellinen, makoilee pöydän alla tyytyväisenä, kun emäntäkin pysyy taas tässä yksiössä enemmän aloillaan. On tällöin koiranunikin syvempää.

Rastilan kartta "huoneentauluna"

Ei muuten ole ihme, että kaupunki hamuaa tätäkin aluetta, onhan tuota merenranta viheriöitä ihanan paljon tuossa alueen ympäristössä. Pitäisi vaan heidänkin ajatella, että mikä parasta Helsinki-mainosta ulkomaalaisillekin kuin tämä ihana leirintäalue.

Yksitoikkoiselta tuntuvalla ajomatkalla moottoriteillä tänne isäntä totesi, että on se kuulemma hienoo, kuinka sielu ihan lepää, kun ei tartte katsella nähtävyyksiä eikä maisemia.=)

Päivän urakka oli eka kertaa koota vaunun sivuteltta, joka olikin oikein idioottitehtävä ja hikinen homma helteisessä ja kosteassa heinäkuun helteessä. Mutta tulipahan tehtyä ja harjoiteltua. Ehkä seuraavalla kerralla sujuu jo paremmin. Vaikka on ne meidän iloiset värilliset etelän nähneet aurinkosuojaressutkin aika kivat ja todella HELPOT asentaa.

Repe mukana vaunun etuteltan kokoamispuuhassa pomona.