18.6.14
Lieneekö tässä nyt viikon verran ihmetelty tätä kotona oloa. Ulkotyöt ei nyt ole kiinnostaneet, hyvä ettei allaoleva järvenselkäkin ala jäähilettä pikku hiljaa muodostamaan juhannukseksi. Eilen illalla kaivoin toppatakin päälleni kun lähdin Repeä lenkittämään, pipoa en kehdannut laittaa. Totta se lienee, että Suomen kesä on tunnetusti lyhyt ja vähäluminen. Eikä mikään sen suurempaa ajan haaskuuta, kun yrittää luoda puutarhaa
muutamaa viikkoa varten ja surra sitten muutaman viikon päästä pakkasenpuremia juuri loistoonsa puhjenneita kukkia. Siihen en nyt ala, EN !
 |
| Kuva kotisaaresta, hiukan kylläkin vinossa |
Ennallaan nuo asiat suurin piirtein näkyvät Suomen maassa olevan, paitsi että Eduskunnassa ovat näköjään kierrättäneet, yksi lähti sieltä EU:sta pois ja toinen tilalle ja kolmas toisen tilalle vähän niinkuin koejalle tulevaisuutta varten.
Repellä on kovasti ikävä naapurin ensirakkautta, jota se ei ole vielä nähnyt kotiintulon jälkeen. Joka kerta ulos mennessä juoksee naapurin pihaan kaipaamaan. Lenkillä merkkaa joka puskan ja haistelee joka heinänkorren. Sisällä suojelee emäntäänsä ylenpalttisesti (kulkee perässä
ihan joka paikkaan) ja pihaa vartioi kuin mikäkin vartiokoira. Äänestä päätellen voisi luulla meillä vähintäin olevan jonkun julmetun ison vahtikoiran. Mutta näihin miehisiin ominaisuuksiin on tulossa muutosta syksyn kuluessa, näin on Repelle luvattu.
 |
| "Meinaatko minusta neitiä tehdä ?" kysyy Repe sadelenkille lähteissä |
 |
| "Siinäs Emäntä näit, kastuttiin kumminkin hepeneistä huolimatta" |
