Matkaajat Rastilassa

6.6.14  Ja niin on lopulta astuttu Suomen kamaralle. Näin lämmintä säätä ei ole viimeksi koettukaan kuin Barcelonassa ja siitä on jo aikaa. Yli viikko meni sukuloidessa Ruotsissa, jossa olimme "Hjärtliga Välkommen !" Viikko siellä kehitti meille ihan oman kielen:  yhdistetyn suomi-ruotsi-englanti  -kielen.
Ruotsin puolen matkasta vielä myöhemmin enemmän, mutta nyt juuri satun muistamaan tämän päivän parhaiten, niin aloitetaan siitä.

Kuvassa on isännän Euroopan kiertueen nähneet kengät. Huom ! Emännällä on vielä käytössä omansa, muttei kauaa. Lentävät nekin kohta roskikseen.

Huomaa erityisesti auton polkimien runsas käyttö kengän kantapääosassa.

Kapellskärin sataman luulimme jo aikaa sitten kuihtuneen, kun se viimeksi meidän sieltä yli mentyä, oli jotenkin niin hiljaisen oloinen, mutta nythän se oli kummasti virkistynyt. Me tulimme Finnlinesissä, laivan nimi oli Finnsailor. Kyseisen linjan aikataulu sopi meille- Espanjan rytmiin- tottuneille todella hyvin. Se nimittäin lähtee Kapellskäristä yöllä klo 1 ja on aamulla noin klo 10 Naantalissa. En muuten ikinä ole mennyt niin tasaisen laivakuskin kyytissä. Laiva meni kuin juna, ei huomannut edes käännöksiä. Eikä edes sitä, milloin laiva kiinnittyi laituriin, sen kun nimittäin kyllä yleensä tuntee, kun koko laiva tärisee ja lopuksi töyssähtää.

Repe kurkkimassa hytin ikkunasta Merivartioston laivan menoa

On se kaunis, tuo Itämeren saaristo näin kesäaikaan, vallankin jos sattuu tulemaan Ruotsin puolelta Suomeen aamuauringoa vasten.










Koska matkaan kuuluu vielä Helsinki "vapaalla aikataululla" (kuten matkan henkeen on kuulunut), joten otimme Naantalista suunnan kohti Helsinkiä. Mieli teki mennä vanhaa tietä Helsinkiin, mutta päätimmekin "Valtateiden vertailun vuoksi" ajaa moottoritietä pitkin Helsinkiin. No, sehän tuntui ihan vertailukelpoiselta Euroopan teihin verrattuna, oli tunneleitakin jopa tehty. Ja Lohjan ABC:stä olin vallan ylpeä. En muista matkalla nähneeni moista huoltamopytinkiä ja siellä oli hienosti otettu matkailijat huomioon. Muutoinkin Suomi näytti yllättävän siistiltä ensinäkemältä.

Ruuhkia ei onneksi ollut aamupäivästä moottoritiellä.

Helsinkiin tultuamme Kehä III:lle, minusta alkoi tuntua jo siltä kuin olisimme olleet jossain suuremmassakin kaupungissa. Ei se Helsinki ihan pikkukaupunki näköjään olekaan verrattuna muuhun Eurooppaan.

Väsy matkasta iski samassa, kun kirjauduimme Rastilaan ja saimme leirin pystyyn. Iltalenkkikin jäi vain puoleen aiotusta. On se hieno homma, että Helsingissä on näin hieno leirintäalue olemassa, näin lähellä keskustaa ja vielä meren äärellä ja metrokin lähtee ihan vierestä. Toivottavasti saavat pitää alueen, eikä kaikkea täytetä kerrostaloilla.

Rastilan uimaranta ja vieressä kulkeva metro kuvattuna illalla Repen iltalenkillä

Kuvattavia "kohteita" löytyi siis myös kauniista Ruotsin maasta, mutta niistä lisää myöhemmin.

Kokemuksista ja tuntemuksista maailmalla voisi sanoa, että............  siis melkein tekisi mieli sanoa, että paras pysytellä kotona, on paljon tyytyväisempi, kun ei tiedä paremmasta...heh!