Helsingistä Repukat jatkoivat matkaa Hämeenlinnan ja Tampereen kautta kohti mummolakaupunki Mänttää.
Etelä-Suomen jälkeen alkoi fiilis hiukan laskea, kun näytti Suomi hiukan "villiintyneeltä" ja pusikoituneelta. Ehkä siellä jossain oli kauniita järviä ja maisemia piilossa, mutta ei niitä puskilta näkynyt ja entiset pellot kasvoivat ties mitä, kun ei näkynyt lehmiä niitä tallaamassa. Radiostakin kummasti alkoi melankolia kuulua, joka lisäsi alenevaa fiilistä. Hämeenlinnan ja Tampereenkin voi sujuvasti ohittaa melkein huomaamatta eli ei siinä kohdinkaan päässyt tulemaan mitään energiapiikkejä.
Mutta onneksi sitten saavuimmekin Taidekaupunki Mänttään:
Jossa kirkkokin oli sonnustettu juhlavetimiin. Joitain riepuja, liekkö puseroita sieltä roikkui
On muuten Isännän ja Emännän vihkikirkko |
Fiilikset sitten onneksi alkoivat pikku hiljaa jo noustakin, kun mummula näkyi horisontissa ja kuvitelmissa häämöttää kahvikupposen ääressä kerrotut matkakuulumiset.
Näkymä kaupungintalolle pääkadun toiseen päähän |
Tässä näkymä pääkadun vastakkaiseen päähän kirkolle |
Valkoinen Talo |
Kirkon vieressä oleva vanha puu |
Mäntän klubi, joka toimii nykyisin ravintolana, hotellina sekä juhlatilana.
Entinen sprii-tehdas
Entisten herrojen taloja |
Ja vielä oli edessä kotiinpaluu, josta lisää seuraavassa tarinassa