No niin, nyt on vaunussa upouusi kattoluukku ja muutenkin siivottu kevään pölyt pois. Nokka käännetty menosuuntaan ja menojalka jo vipattaa.
Mutta sitä ennen on tehty savottaa selkä vääränä. Talo kun on hävinnyt vallan viidakkoon. On se kummaa tämä ihmiselämä: ensin innolla istutetaan pihaan puskia vieri viereen ja odotetaan, että kasvaisivat jo. Sitten kun ne kasvaa, selkä kipeänä hävitetään yhtä sun toista puskaa, kun huomataan, että aika moni laji valtaa koko pihan ja entinen avara piha onkin muuttunut viidakoksi, jonne päivä ei paista.
Tällä tietämyksellä NYT en laittaisi enää kuin etupihalle korkeintaan kanervia (jotka siis ihan itsestään kasvaisivat) ja takapihalle vaikka yhden tammen ehkä toisenkin, että saa riippukeinun väliin. Niin joutaisi sitten hyvällä omalla tunnolla nauttiimaankin siitä vapaa-ajastaan.
 |
| Joko mennään, tuumaa Repe jo hiukan kärsimättömänä |
