Haikein mielin kerättiin kimpsut ja kampsut aamusella ja jätettiin taaksemme Espanjan lämpö. Viikossa kun kerittiin taas jo kotiutuakin Barcelonan seutuun. Kaiken kaikkiaan Espanjan puolella asusteltiin hiukan yli kuukausi, joten sehän alkoi jo melkein muuttua toiseksi kotimaaksi.
Espanjasta erityisesti jäi mieleen Gibraltar sekä Marbellan ja Barcelonan seutu. Ja selvästi oli eroa Espanjan etelän ja pohjoisen ihmisissä. Etelässä olivat pienemmän kokoisia, vikkelämpiä ja kaikin puolin ärhäkämpiä. Pohjoisessa taasen hiukan isomman kokoisia, jäyhemmän oloisia ja jotain jopa suomalaista olemuksessa. Ihanaa oli ilmasto sekä hyvin tutun tuntuinen oli vuorokauden rytmikin ja meille hyvin sopiva. Mukavaa oli myös elämisen äänet ympärillä. Mutta, ei auta, eteenpäin ja nokka kohti Ranskaa.
 |
| Rajapyykki Ranskan ja Espanjan rajalla |
 |
| Viheriöitä vuoren rinteitä. Ajaessa sivutuuli oli kovaa. Kuvassakin näkyy tuulen nostattamaa hiekkaa. |
Leppoisana siis lähdettiin ajelemaan ajatellen, että tänään on semmoinen kohtuumatka: noin 200 km hyviä teitä ja kun puolessa välin juo kahvit, niin se menee äkkiä. Ranskan rajalla alkoi olla vuoristoa ja siellä alkoikin melkoinen sivutuuli. Ajettava oli hissukseen, kun tuuli riepotteli vaunua. Leirintäaluetta ei meinattu tapamme mukaan löytää millään, kerran oltiin jo mielestämme umpikujassa. Mutta onneksi navigaattori pelasti. Ensin se yleensä vie harhaan ja sitten pelastaa lopuksi.
 |
| Pyreneitten vuoristoa matkan varrelta |
 | |||
| Repe miettii, että MISTÄS PÄIN NYT TUULEE ? |
No sitten löytyi mieleinen leirintäalue saunoineen kaikkineen. Mutta sitten kun alettiin perustamaan leiriä, huomasin että meiltähän puuttuu kattoikkuna kokonaan. Tuuli oli repinyt sen vaikka se oli kiinni ajon aikana. Ja ulkona pahuksenmoinen tuuli. Ja ei enää Espanjan lämpöä, vaan huomattava viileneminen. No, tähän hätään ei mistään uutta kattoikkunaakaan löydy, joten ei muuta kuin lautakauppaan ja itse tekemään. Myyjä oli kertonut, että näillä seuduilla (vuorten välinen tasanko) on käynyt jopa 160 km tunnissa tuuliakin ja on hyvin tavallista, että tuulee. No, minullakin oli Tina Tuner -kampaus heti kun nousin autosta. Voi naisparkoja, täällä on turha yrittää kaunistella, hyvä kun vaatteet pysyy päällä.
 |
| Leirintäalueen portilla tervetulo-toivotukset |
Leirintäalueen supermarcadon nurkalta kukkasia:
 |
 |
| Taivas kattona, ja luvassa 80 - 100 km/h tuulet yöksi |
No, ei muuta kun "my handyman" tekemään uutta kattoluukkua puusta.
Vaunumme ohi kulki kyllä illan mittaan muutama ylimääräinen ihmettelijä
kun Suomi-mies on tuonut omat puutyönsäkkin Ranskaan saakka.
Seuraavaksi kävi ilmi, että juuri meidän vaunupaikalla ei ollut sähköä,
mutta onneksi on kuitenkin kaasu.
 |
| Uusi jyhkeä kattoluukku |
Uudessa kattoluukku mallissamme on ulkona aukon päällä puulevy ja vaunun sisällä levy, jotka on tiukasti pultattu toisiinsa kiinni.
Viime yönä ei kyllä tullut nukuttua, kun piti pitää vaunua paikallaan hyppimällä puolelta toiselle kuin purjeveneessä, ettei vene kallistu =). Isäntä kyllä kuorsasi.Tuulia on luvassa 3 päivää. Vaunun ovia ja ikkunoita ei voi availla, ettei joka osa irtoa. Että tämmöistä tällä kertaa täällä "suuressa maailmassa". Mutta näitä sitten on hyvä kiikkustuolissa muistella vanhana.
Leirintäalueen respan väki kantoi meistä huolta. Illalla ja aamulla kävivät huolehtimassa, miten ollaan pärjäilty ja sähkötkin tuli sitten lopulta.
