Heräsin noin klo 6 aikaan siihen, kun naapurustossa kävi jumalaton kalke ja kolina, kun yks' jos toinen isäntämies hakkasi maapultteja kovaan maahan kiinnittääkseen etutelttojaan paremmin , kun kävi melkoinen tuulen puhuri mereltä.
Aamukahvin jälkeen suunta otettiin kohti Barcelonaa. Alcossebren leirintäalueelta moottoritielle meno otti koville. Ajeltiin ainakin kolme kertaa edestakaisin samaa tietä, että löydettiin viitta Barcelonaan menevälle moottoritielle. Espanjalaisten tieviitat ovat joskus hiukan epämääräisiä. Joskus nuoli on ennen kääntymistä ja joskus sen jälkeen. Ja toinen pulma tulee navigaattoreiden kanssa, kun niillä on taipumus ohjata aina perille suorinta tietä, ja ne tykkää kovasti myös pikkuteistä, johon ei sitten mahdu vaunulla. Viimeisen sanan sanookin sitten kartan kanssa itse emäntä.
 |
| Ihan kuinKeski-Suomesta |
Sitten ajeltiinkin melkoisessa puuskittaisessa sivutuulessa koko matka.
Barcelonaa lähestyttäessä alkoi maisemat kummasti muistuttamaan kotipuolta. Vihreää oli ja puskia ojat täynnä. Tarragonassa käytyämme paikallisella ABC:llä jo sisäänastuessa oli sama tunne kuin Suomessa. Tähän asti etelämmissä vastaavissa paikoissa on suurin piirtein ovelta jo tullut sisäänheittäjä menunsa kanssa eikä puhettakaan, että olisi kehdannut marssia suoraan esim.vessaan vaan ensin piti alkaa ruokaa listalta valitsemaan. Nyt sai marssia kenenkään kyselemättä ja ruuankin sai valita ihan itse itsepalveluna, kunhan vaan maksoi.
 |
| Jos ei riitä iso matkailuauto, voi ottaa vielä pikkuautonkin mukaan (Smart-autot on suosittuja siihen tarkoitukseen) |
Ja illalla vasta sitten Suomi-tunnelmissa oltiinkin. Isäntä valittaa sängyssä TV:tä katsellessaan, että lonkkaa palelee. Ja sitä ei kuulemma ole yli kuukauteen palellut. Ja vaunujen ovet on kaikilla tiukasti kiinni jo noin klo 8 illalla ja kaikki on omissa kämpissään, kun ulkona on 10 astetta lämmintä entisen 15 - 20 iltalämpötilan tilalla. Piti jo kaivaa villatakkia esiin ja tässähän pitää taas alkaa syömäänkin, kuukausi on pärjätty paljon vähemmällä ruualla. Sitten alan kyllä itkemään, jos joudun vielä ne villahousutkin kaivamaan. Ja ollaan VASTA Pohjois-Espanjassa. No, kyllä sitä totutaan..... niinkuin rumaan akkaan, totes mies vaimostaan....sanoo vanha suomalainen sananlasku...ja kyllä kotimainen routa porsaat kotiin kutsuu....vai mites ne olikaan.
 | |
| Taustalla Montserrat vuoret, vuorten väri oli ihan mystinen kaukaa katsottuna |
 |
| Samoin tässä näkyy Montserrat-vuoristo, mutta puskat oli aina edessä (samoin tässä kts.vuorten väri) |
