Tänään teimme päivän matkan Gibraltarille. Leirintäalueeltamme matkaa sinne oli noin 90 kilometriä. Ajelimme parempaa moottoritietä, joissa yleensä ei ole niin paljon katseltavaa, mutta oli siellä tällä kertaa ainakin jyhkeitä vuoria, tunneleita ja maa oli kauniin vihreää pitkästä aikaa.
 |
| Matkalla näkyviä vuoria |
 | ||
| Kaukaa usvan takana siintävä Gibraltarin vuori, alla oleva kuva lähempää kuvattuna |
 | ||||
Kaupunkiin ei päässyt kuin kulkemalla ensin tullin kautta, jonka jälkeen piti ylittää liikennevaloilla katkaistu lentokentän kiitorata. Auto jätettiin parkkiin ennen tullia ja kävelyä kuumassa riitti. Väkeä oli kuin Vilkkilässä kissoja ja siinä sitä sitten hikisinä odotettiin väentungoksessa liikennevalojen vaihtumista ja lentokoneen joko nousua tai laskua.   Aika jännä ajatella, että Gibraltarin kaupungissa (siis kiitoradan tuolla puolen) asuu 6.5 neliökilometrin kokoisella läntillä 30 000 asukasta sekä siellä käyvät turistit vielä sohlaamassa ainoata tietä pitkin edestakaisin.   Repe vilvoittelemassa mahapuoltaan oikealla olevassa kuvassa. Allaolevassa kuvassa näkyy vuoren huippua ja vuoreen aikoinaan tehtyjä tähystysluolan aukkoja.   Sitten edelleen ihastellen maisemia ja tunnelmaa, join jokapäiväistä Cafe con lecheäni ja katselin isännän takana olevalle muurille, ja yht'äkkiä muurilla käveli suht' iso....apina. Luulin näkeväni näkyjä, mutta isäntä tiesi kertoa, että Gibraltarilla asuu Euroopan ainoa villinä elävä apinalaji, magotti. Kyllä Repekin olisi varmaan ihmetellyt moista oliota, jos olisi huomannut.  |
