Soltaussa, lähellä leirintäaluetta pitikin armeija edellisen päivän ja viime yön sotaharjoituksia. Oli kyllä hiukan outo tunne vallankin yöllä, kun välillä maa ihan tärähteli ja kuului kuin ilotulituksen pauketta. Oli siis aika siirtyä näköjään seuraavalle leirintäalueelle.
Tämän päivän matka Dortmundin lähistölle menikin suurimmaksi osaksi isoja moottoriteitä pitkin tarkkana ajaessa. Kaistoja oli yhteen suuntaan 3 + pientare-kaista. Nopeimmat ajaa vasenta kaistaa ja hitaimmat oikeaa. Ja autoja on kaistat tupaten täynnä. Puolessa välin matkaa ylitimme jonkinlaisen pienehkön vuoriston (4 % nousut ja laskut), maisemat olivat kauniit. Loppumatkasta erkanimme moottoritieltä toiveena leppoisampi ajelu pikkuteitä. Ajelu pikkuteillä oli kaikkea muuta kuin letkeää: pikkupitäjiä vähän väliä, jossa rekat ja henkilöautot etenivät hitaasti varoen pikku paikkakuntien autoja ja ihmisiä. Ja matka kesti varmaan puolet enemmän kuin moottoritietä pitkin ja lisäksi navigaattori sitkeästi neuvoi aina väärään suuntaan tai oikaisemaan joitain kinttupolkuja pitkin. Lopuksi piti apukuskin ottaa kartta käteen.
Pikkuteitä ajaessa kerkisin kuitenkin huomioimaan mm. että männyt olivat kovin vaivaiskasvuisia ja jätehuolto on vähän oudosti hoidettu: ihmiset on heittäneet jätepussikasansa talon nurkalle, josta ilmeisesti jätehuolto ne sitten nappaa. Meillä kyllä linnut rikkoisivat pussit jo ennen jäteauton tuloa. Ja melkein kaikki omakotitalot ovat aika suuria ja punaruskea-tiilisiä. Parhaillaan näkyivät istuttavan perunoita pelloilla. Ja se oli minusta kiva seikka, kun maaseudun talot olivat rakennettu ryhmään toistensa kanssa lähekkäin, kun meillä taas talot on maaseudulla mahdollisimman kaukana toisistaan. Kertoo kait luonteenlaadusta jotain.
Nyt olemme leiriytyneet lähelle Dortmundia yksityisen pitämälle pienehkölle maalaismaiselle leirintäalueelle. Paikkakunta on kolmen suuren kanavan risteyskohta, johon huomenna on tarkoitus mennä tutustumaan. Vaunun ikkunasta avautuu kuin Dallasin"Southworkin hevostarha". Tarhassa on 3 hevosta, joista 1 musta rauhallinen hevonen on selvästikin kiinnostunut Repen edesottamuksista. Katsoo niin rauhallisen tyylikkäästi selvästikkin huvittuneena Repen touhuja. Sitten on toinen tarha, jossa on ankkoja, aaseja ja vuohia sekä pässi, joista taas Repe on kiihkeän kiinnostunut ja vallankin tarhan hajusta.
Kävimme vielä ennen pimeän tuloa tutustumassa leiripaikan ravintolaan, jota pitää Italialaisperhe (mama ja pojat).
 |
| Musta heppa ja Repe tekee tuttavuutta |
