Kummasti sitä nykyään pärjäilee englannin kielellä, huonommallakin. Olenkin tehnyt päätöksen jatkossa opetella vain englantia. Kun kerta on tämmöinen kielipää annettu, niin turha sitä on monella kielellä (enää)sekoittaa. Melkein joka maassa kun tuntuu nuoriso vallankin osaavan englantia.
Ihmettelin tässä yhtenä päivänä, että miksi en nuorempana tykännyt yhtään ranskan kielestä, mutta nyt se tuntuu ihan kivalta kuunnella. Tajusin sitten, että eihän ne käytä enää sitä kamalaa kurkkuäännettään.
Ja on se kumma, kun päivät täällä reissun päällä menee NIIN nopeasti. Liian nopeasti. Päivän saa kulumaan jo ihan perustoiminnoissakin ja saa kerrankin keskittyä olennaiseen.
 |
| Kuvia Le mansin moottoriradan automuseosta |
Aamun täydennysostosten jälkeen isäntä lähti Le mansin moottoriradalle ja siellä olevaan automuseoon. Istui kuulemma pääkatsomossa katsellen siellä ajavia moottoripyöriä. Tuli sitten tohkeissaan sieltä ostetun pinssinsä kanssa "kotia".
 |
| Iltalenkin maisema näytti uskomattoman paljon samalta kuin lapsena "vanhan tien" päästä |
Minun päivän paras hetki oli illan kävelylenkki Repen kanssa. Tämä leirintäalue on samanlaisella peltoaukeamalla kuin lapsuuskotini sijaitsi. Tunnelmat oli ihan samat kuin olisi kävellyt "vanhaa tietä" pitkin katsellen nelostiellä ohi meneviä autoja, pelloilla kasvava heinä oli jo noin 20 senttistä ja vielä samanlaiset vihreät pellotkin siinä aukenivat, jonka päässä näkyivät ihan kuin samoilla paikoilla olevat lapsuusajan talot. Aika jännä tunne.
