, joka kuulemma tarkoittaa sitä, että silloin on turha Emännän puhua -> tai puhua saa, mutta Isäntä ei kuule mitään ulkopuolelta kuulokkeitten. Tai ainakin se niin uskotteli. Vaikka ei se siihen hommaan kuulokkeita tarvitsisi...sillähän on muutenkin se notkelma kuulokäyrässä juuri naisen puheäänelle. Tänä syksynä on jotenkin vilu tuntunut luissa erilaiselta kuin aikaisemmin, liekkö verenkierto huonontunut iän myötä. Siksi olen jo pitkään haikaillut nojatuoliini jotain "kissankarva"-peittoa ja tänään sitten päätin toteuttaa haaveeni. Nykyään olenkin siirtynyt enemmän näissä haaveissani toteutuspuolelle kuin haikailulinjalle.
Ja ihan kuin juuri minua varten Muuramen sisustusliikkeessä odotti karvapeitto-ihanuus kutsuvasti aitiopaikalla ja niitä oli vain yksi ainoa, ja asetettu juuri minua odottelemaan houkuttelevasti , joten se oli siis IHAN PAKKO ostaa. Ja nyt se lepää nojatuolillani kutsuvana odotellen syysmyrskyjä.
Perjantain ja karvapeiton kunniaksi tein omenajälkiruokaa ja sehän on mahassa "lisää paistuvaa" ruokaa, kun kaurahiutaleet vielä monta tuntia syömisen jälkeenkin turpoaa mahassa, niin kyllä onkin kylläinen olo.
Paitsi että Isäntä tuolla kaipasi jo kahvia ja jotain pientä purtavaa, kun kuulemma vaivaa ihmeellinen "ylensyöntinälkä"
No, enpä ole moista nälkää kuullutkaan. Aina se jaksaa yllättää. No, täytyypä mennä keittelemään sille sitä kahvia.
Kahvihan auttaa ruuansulatuksessa ja kahvitella itsekin lempituolissa ihanainen karvapeittoni ympärilläni.
