Veikeät kasvini

NUKKUMATTI

Jostain syystä tällä viikolla innostuin sisäkukistani, liekkö syy ilmojen, iän vai minkä lie, että nyt näkee lähemmäs. Ostin tuommoisen kasvinkin kuin Nukkumatti. On niin hauskan näköinen.
Nimi kuulemma johtuu siitä, että se käy aina iltaisin nukkumaan ja sulkee lehtensä jotenkin käppyrälle. Tänä iltana aion seurata tätä nukkumaan meno- rituaalia, nyt kun en jaksa muutakaan kun Isäntä tartutti minuun tämän kurkkutaudin. Ääni on möreämpi kuin meidän Isännällä ja sehän nyt on tunnetusti möreä.

Tämä kasvi lienee jo aika vanha.

Se on alunperin elellyt Mäntässä kerrostaloasunnossa, josta se periytyi seuraaville asunnon ostajille.

Ja sieltä se on edelleen löytänyt matkansa meille ja jäänyt sitten meille asumaan.



Tänään löysin sille oikean nimenkin. Ensin löytämäni nimi sille oli sateenvarjopuu,

mutta luulen, että oikeampi nimi lienee liuska-aralia.


Se on oikein pirteä tyyppi, aika vaatimaton luonteeltaan. Vettä haluaa kerran viikossa. Ja hiukan huomiota.





 

Ja tässä arvokukka lapsuudestani. Yhden saamani alun onnistuin jo kerran tappamaan pitämällä sitä väärällä ikkunalla. Sitten sain ONNEKSI uuden alun.

Se kun tuntuu olevan hyvin vaativa luonne, tykkää asua vain tällä yhdellä ainoalla ikkunalla: pohjoispuolella. Lieneekö syynä myös se, että samalla pöydällä on pari pahkakippoa sekä kuvaa lapsuuteni samasta huoneesta, missä tämän kukan alkujuuret ovat peräisin. Nyt en uskalla siirtää mitään pois siitä pöydältä, ettei vaan se ota nokkiinsa.