Tänään piti olla vaunuruokana saksanhirven käristystä. Mutta kun sen tuossa liedellä lämmitin niin eipä tiedetty, oliko se lie saksalaisen maun mukaisesti happamen makuista vai liekkö jo vanhentunutta. Ei arvattu montaa maistias lusikallista siitä ottaa ja riskeerata vielä näin lomalla kaiken lisäksi ja parempi käymäläkin 150 metrin päässä. Päätettiin sitten ajella ABC:lle syömään varmuuden vuoksi ja aateltiin ostaa uudet tosi tuoreet käristykset tässä joskus maistaaksemme uudestaan, oliko tosiaankin maun tarkoitus olla niinkin hapan.
On se kuulkaa jännää miten sitä iän karttuessa kuluu päivät leppoisasti aina vaan vähemmälläkin tekemisellä. Sitä tässä on Isännän kanssa ihmetelty.
Kanoottikin on vielä kastamatta mutta huomenna olis tarkoitus. Täällä aika kuluu pelkästään jo muita matkailijoita katsellessa, jalkapalloa katellessa ja tänään mm. vanhusten vieraillessa käytiin Liukontuvan terassillakin kahveilla.
Kiva paikka tämä Campinki. Ja vireätä ja äänekästä tuntuu Keuruulla olevan musisointi kesäöinä; jonka totesin kylkeä kääntäessäni viime yönä klo 3 aikaan.
Tänään on kuulemma viimeinen jalkapallomatsi Isäntä totesi vaunun perältä pää hiestä märkänä. Kuulemma kauheata hommaa: juoksevatkin niin kauheesti...kuulemma 😨
No, onhan tässä vielä kesää jäljellä jalkapallonkin jälkeen ja onneksi tuo meidän Isäntä ei ole sieltä fanaattisemmasta päästä ollenkaan. Mietittiin että jos olis menty oikein tuonne tuvan puolelle katsomaan paikallista kisatunnelmaa, kun kerta kyseessä on viimeinen matsi.
MUTTA eihän Repeä raaski jättää. Se kun on mitä parhainta seuraa: aina samaa mieltä.
