Ja niin on verhot avattu, ihan häikäisee. Ja aika kuluu taas kuin siivillä. Siis on maaliskuu. Taas yksi talvi selätetty. Ihmiset astuu varovasti tunnustellen ulko-ovistaan kuin karhut talvikoloistaan, siristävät silmiään ja kurkistelevat, että näkyykö naapureita ja keitä he lie, ovatko samat kuin karhunkoloon syksyllä mennessä, liekkö kaikki tallella vai liekkö vaihtuneet talvipimeinä kokonaan tai osittain. Ja liekkö joku jopa erehtynyt väärään talvehtimispaikkaan.
Räystäätkin tippuu yllä pään, johon Isäntä kommentoi, ettei räystäät voi tippua !!. Väitin sille, että KYLLÄ yhdessä laulussa sanotaan ihan varmaan, että: "Räystäät kun tippuu yllä pään, niin voit olla varma, että räystään alle jään....jne.. (Hui, vai liekkö sanat hieman meni erilailla, mutta kuitenkin jotenkin sinne päin)" No, sitten se innostui kaivamaan kappaleen Spotify:istaan ja innostui kuuntelemaan koko iltapäivän Kai Hyttisen biisejä. Loilotti toista ääntä, ja kehui että se käy kuulemma häneltä luonnostaan. Uskon kyllä, lahjakas mies tuo Isäntä.
Olipa virkistävää katsoa eilen Ruotsin Melodifestivaalia. On niillä kyllä taito hallussa tuossa musiikinteossa. Kuului kyllä suuret koneistot taustalla. Mutta saunassa piti kyllä käydä välillä, kun oli niin jatkuva hulina päällä ja "ilo pintaan" meininki, että suomalainen väsähtää välillä. Harmi vaan, ettei suosikkini voittanut. En mainaa jakkaralla pysyä kun tätä kuuntelen.
>>>> Kappale, joka ei siis voittanut
Mutta ymmärrän kyllä heidän valintansa, voittaja oli nimittäin ainut sieltä hulinan keskeltä erottuva yksinkertainen ja rauhallinen kappale. Liekkö he itsekkin väsyneet illan mittaan nonstoppina tulleeseen Heijaa-meininkiinsä.
