maanantai 25. tammikuuta 2016

Nokosilla

Uusi vuosi on lähtenyt käyntiin jotenkin nihkeästi ja syyksi epäilen noita turkasen pakkasia, jotka pakottivat pysymään sisätiloissa. Mutta onneksi nyt ainakin hetkeksi hellittivät. Niin jospa se tästä lähtisi sitten tämäkin vuosi käyntiin. Haitanneeko tuo, vaikka aloitetaan se vasta kunnolla helmikuusta.
Alkaneen vuoden uutuutena on ilmestyneet niin Isännälle kuin Emännälle nokosten otto, ei väliä onko istuma- vai makuuasento, melkein missä asennossa vain onnistuu ja ihan melkein itseltäänkin huomaamatta. Tuumasin Isännälle shaalin sisältä potevani huonoa omaatuntoa tekemättömistä kotitöistä, mutta Isäntä lohdutti, että kaippa sitä nyt levätä saa, käydäänhän tässä sentään palkkatyössä. Niinpä ! Miksei kukaan ole minulle tätä ennen valottanut. Siis että Miksei sitä ihminen saisi levätä osan vuorokaudesta, kun kerta töissä käy. Enpä ole tuota tullutkaan ajatelleeksi. Mutta kun nyt tarkemmin ajattelen, niin taidanpa nauttia tästä lähtien entistä enemmän nokosistani. Miksi siis potea AINA huonoa omaatuntoa.

Mutta kun joskus tuntuu, että on saanut ihan syntymälahjana huonon omantunnon. Joka asiaan kun tuntui silloin olevan joku "Iloa hillitsevä sananlasku" tyyliin "Itku pitkästä ilosta", " Otsasi hiessä sinun pitää leipäsi ansaitseman" jne...

Paitsi, että lohduttavana poikkeuksena on kirjoitus vessan seinältä, jossa lukee "Harvemmin olen tavannut ihmistä, joka viime metreillään olisi toivonut, että olisi viettänyt enemmän aikaa töissä".

Harmi, mutta kyllä nyt täytyy nousta kuitenkin täältä shaalin alta ja todeta semmonen totuus , että
 " Ken ei työtä tee, hän ei leipää syökö" ja lähteä tiskaamaan ja laittamaan iltapalaa ym., ym....
Nokosilla