"Miksi mä en saa enää hetken rauhaa ?!" tuumaa Repe, kun joutuu kaiket päivät vartioimaan ja suojelemaan ihmisiä, jotka nyt yht'äkkiä ovatkin alkaneet oikein asua kotona ja aina ovat astumassa hännän päälle ees taas kulkeissaan. Onneksi sentään eivät nuo kumpikin ole etätöissä kotona.
On sitä hiukan tässä hämillään isäntäväkikin. Tänään juuri katselin ruokakaappejani, josta löytyy mm. maitojauhetta monta pahvilaatikollista. Ja kaksi jääkaappia on käytössä "siltä varalta" ja niistäkin löytyy kaikenlaista hätävaraa. No, sehän on johtanut taas siihen, että vaa'an mittaria saa seurata entistäkin tarkempaa, ettei se vaan ala näyttämään liikaa, kun pitää käyttää niitä hätävarastoja etteivät pilaannu.
Nythän sitä olisi aikaa toteuttaa itseään, kun jää kerta enemmän aikaa olla kotona, MUTTA sitä on vaan niin ihmeissään kaikesta tästä , ettei osaa oikein tarttua mihinkään, mistä on joskus haaveillut. TV:tä tulee tuijotettua ja ihmeteltyä, että onkohan tässä nyt joku ihmiskoe meneillään.
Jalkahoitoon sentään uskaltauduin tässä yhtenä päivänä saamallani lahjakortilla ja sehän olikin aivan ihana kokemus. Tuntui kuin olisi astunut eri maailmaan. Tunnin sai istua rentona, kun jalkoja käsiteltiin. Höpöttelin siinä aikani kunnes lopussa alkoi hihna leikata kiinni ja meinasin nukahtaa jalkahoitajan onneksi. Lopulta jalkahoitaja nousi ja riisui plastiikkisen muovisuojakaavun päältään ja kääräisi suojakaavun rullalle sen ollessa yltäpäältä täynnä ihan kuin sementtipölyä...🙊 -> TIKA
>>> Jotenkin niin tuttua touhua aikoinaan
