Edelleen tässä olen jukertanut kantapäätä villasukkaan. Ja koittanut tehdä sen kerrankin niin sanotusti oikein, siis ohjeita noudattaen. Mikä minulle elämässä on hiukan hankalaa.
Aikanaanhan tuli ne villapaidatkin tehtyä ns. "omasta päästä". Tästä tulikin mieleeni yksi sanonta, mutta jääköön nyt.......
Luulen että "ominpäin" nyhräten olisin siihen jonkinlaisen kohouman kantapään kohdalle jo rakentanutkin moneen kertaan. Mutta tällä kertaa päätin noudattaa siis tiukasti ohjeita.
Novitan ohjetta tarkasti seuraten ei syntynyt sitten mitään, ei sitten millään täsmännyt silmukat eikä siitä muutenkaan saanut tolkkua. Joten muutaman purkukerran jälkeen luovutin sen mokoman ohjeen kanssa.
Tähän mennessä on siis jo melkein kaikki oljenkorret käytettynä sukan suhteen eli olen katsonut sukankudonta-videoita netistä mutta paras keksintö oli kilauttaa kaverille.
Tämä kaveri on matemaattisesti nero, enkä olisi selvinnyt koulujanikaan matematiikan osalta ilman hänen tukiopetustaan eli kokeita edellisenä iltana tapahtuvasta matematiikan tehtävien kertauksesta sekä siinä samassa tapahtuvasta tirskumisesta. Onneksi yht'äkkiä muistin tämän oljenkorren.
Ja niillä neuvoin syntyi kantapää suit'sukkelaan. ETTÄ ON ELÄMÄSSÄ OHJEILLA EROA ....niin, kyllä siis kannattaa miettiä tarkkaan, kenen ohjeita elämässä noudattaa.
No niin, nyt voin siis jatkaa kohti villasukan teräosan tekoa.
Vieressä naistenpäiväruusu.
