keskiviikko 23. tammikuuta 2019

Tammikuun palaveri




On se vaan nyt NIIN kaunista ulkona.Vaikken mikään keskitalven ihminen olekkaan, niin täytyy sanoa että nyt kyllä silmää hivelee. Ihan sitä nautinnokseen työmatkatkin edestakaisin ajelee.

No... olimme sopineet tammikuun palaverin, "me keskitalvella syntyneet  kaverukset", jotka emme talvesta tykkää.

Palaveriin ajellessa ihailin siis upeita maisemia ja sekoilin lämmitysjohdon kanssa. Mitkään johdot ei ole erityisalaani. Kaikki mikä vaan voi minulta mennä solmuun, niin se yleensä menee. Siksipä varmaankin olen saanut onnekseni miehen, jolla erityispiirteenä on järjestelmällisyys kaikissa johdoissa, hänellä on aina kaikki piuhat hyvin rullalla.

Siis asiaan: palaveriin ajellessani ajelin letkan etummaisena ja kun päädyin ensimmäisenä vihreisiin valoihin, päätti vasen peili irrota ja tipahtaa tielle. No, minä avasin oven ja nojasin autosta vasemmalle kaataen suoraan kylki edellä tielle päin ja aloin kahmia kädelläni auton alta pudonnutta peiliä. Ja takana pillit tietysti soi, mahtoi takimmaiset ihmetellä, minkähän kohtauksen muori sai. Mutta aattelin siinä roikkuessani vasemmalle, että onpa ikä tehnyt todella hyvää. Itsetuntoni kesti hyvin moiset fanfaarit, melkeinpä olisi tehnyt mieli etsiä vielä toistenkin valojen ajan peiliä. No, lopulta sain pelastettua peilin auton alta kahmiessani.


Saavuttuani kohteeseen tutustuttiin, "me keskitalvella syntyneet kaverukset" paikkakuntamme kahviloihin. Kun ensimmäinen paikallinen nähtävyyskahvila meni kiinni, siirryttiin seuraavaan kodinomaiseen kahvilakuppilaan pitämään jatkopalaveria. Ja juttu kulki kahveeta hörpätessä ja jutun lentäessä kunnes Isännältä loppui kahvimaito kotoa ja tuli viesti asiasta. Viereisessä pöydässä pitivät mummot neulekerhoa-> oi miten ihania ideoita kuppilalla ! Teemailtoina olen nähnyt ilmoituksen mm."Itkupilli-illoista" ja olenkin miettinyt kovasti, että mitähän se teema mahtaa tarkoittaa...........