Siivous-sovellus

Iski armoton halu siivota jotain, joten päätin mennä siivoamaan kaappeja aloittaen sukkalaatikosta. Möyhin ja mietin, sovitin ja nuukailin enkä saanut korista yhtään sukkaparia pois. Tuumasin Isännälle, että haittaakos se nyt lopulta , jos kasa laatikossa on alempana tai ylempänä, kun kerta laatikko mahtuu hyvin yhteen hyllyväliin. Ja sanoin myös Isännälle, että nämä voi antaa sitten perinnöksi...hyviä sukkia....

Vaikeaa on kyllä siivota ja järkeistää, kun tavarasta luopuminen on kerta näin kamalaa. Ja vallankin kun en edes pidä sukkia ollenkaan kotona ja silti pitää vaan säästää niitä.

Katselin viikonlopun jäljiltä perillisten siivoamaa lelulaatikkoa ja totesin, että sukua on...selvästi järjestyksen suhteen. Nukkeparatkin jalat pystyssä. 

Ja ai miten SULOISTA !!!

Toivottamana omasta huonosta järjestelykyvyttömyydestäni istahdin nojatuoliini, otin kännykän ja päätin alkaa siivota sitä. Sekös oli mukava tapa siivota. Ihan sihteerille sopiva tapa siivota. Lähti saman tein Instagrammit ja monenlaista sovellusta. Toivottavasti keksivät komeroitten siivous sovelluksen pian.


Keksinnöistä tulikin mieleen ylistää sellaista nykyajan keksintöä kuin sähköistä korkeataajuista ääntä pitävää hiirenkarkotinta. Isäntä laittoi semmoisen vintille vinkumaan (ei ihmiskorvan kuultava ääni) niin johan loppui hiirulaisilta juhlat. Sitä ennen pitivät nyt syksyn tultua iltaisin semmoisen juoksukilpailun ja rapinan vintillä, että kissaa tuli kova ikävä.  

Alla aamun työpaikalle-ajomusiikkina kuultu ylläri siitä, miten Markku Arolla ei ole lunta katolla vieläkään, kohta 70-kymppinen.....vai olikos sitä sittenkin.


                                                                             Löytö musiikkia