lauantai 30. kesäkuuta 2018

Nuoruusmuistoja

Toivuttu pikku hiljaa työ-lukukaudesta. Ja matka alkaa olla mielessä. Teemana tällä kertaa Isännän ja koiran kanssa Mesellä Norjaan vähillä varusteilla ja retkityylillä.

sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Mökkiläiset

No joo, nyt on juhannuspäivä ja voin todeta, että totuus on yleensäkin ottaen toisenlaista.
(vrt. edellistä tekstiä nimeltään Mörskänperä)

Eilen oli juhla ja juhannusilta, josta viikolla niin kovasti haaveilin.
No, aamusella sitten ajeltiin mörskänperälle suurin odotuksin. Isäntä meni tiekokoukseensa ja minä jäin Repen kanssa lämmittämään mörskää. Ensinnäkin totesin, että kohdallani mökkeilyyn tarvitaan kaksi. Mielellään. Kun isäntä tuli kokouksesta, tunnelma nousi kummasti. Oli kiva jutella ja olla yhdessä siellä luonnon helmassa. Siis minun mökkeilyyni tarvitaan vähintäänkin kaksi.
Taivas ja tummanpuhuvat pilvet
Melkein puolitoista kuukautta ollut hellettä ja auringonpaistetta ja kun me saavumme mökille:
- on taivas sankassa pilvessä
- Sataa puolen tunnin välein, juuri kun luulen taivaan selkenevän, tulee uusi tuhnupilvi taivaalle.
- No eipä muuta kun syönnin jälkeen (onnistuin polttamaan hernerokankin pohjaan) niille ihanille päiväunille, mutta Isäntä nukkuu, MINÄ EN, jostain kumman syystä uni ei vaan tule kun.....

- Linnutkaan ei laula
- Ja Aurinko EI vaan paista, ei sitten millään
- Ulkohuussi oli siirtynyt paikaltaan, kuten joka ikinen kesä
- Ranta oli kasvanut pusikkoa, kuten joka ikinen kesä

MUTTA patteriradio toimi ja koko päivän tuli Järviradiosta ihanaa juhannusmusiikkia. Mörskä oli lämminnyt ja tuntui jo niin kodikkaalta selvittyämme alun ns. "kulttuurishokista", ettei sieltä olisi millään viitsinyt illalla lähteä pois. Ja muutenkin olo oli autuaan onnellinen siellä luonnon helmassa ilman kaikkea turhuutta. Luonnolla on kyllä kummallinen voima.

Illalla ajelimme Letkaliiteriin tansseihin. Minä meinasin Isännälle, että "en minä kyllä voi ilman mekkoa sinne mennä, siis ihanko näissä lenkkareissanikin mörskän hajuisena ??? niin Isäntä totesi siihen, Että ei kuulemma tässä ollaan mitään  "Mekkolaisia" vaan me ollaan "Mökkiläisiä"
Letkaliiterissä soitti orkesteri nimeltään Kinojake, joka olikin tosi hyvä orkesteri ja tunnelma liiterissä oli iloinen ja ikäjakauma nuoresta vaariin.

Ja lenkkarit luisti hyvin, kunnes tuli valomerkki eli sähkökatko puoli 12, joka pimensi suuren osan seutua.

 > Tanssia letkaliiterissä

keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Mörskänperä


Oireita on ollut jo havaittavissa ja ne on koko ajan vain lisääntyneet. Nimittäin ikävä Mörskänperälle. Se on sitten outo juttu, kun jostain se vaan tulee.... sellainen kummallinen halu paikkaan jossa ei oikeastaan ole mitään, silti kaipaa luontoon, "omaan paikkaan", katselemaan järveä ja haistelemaan metsää. Ei haittaa vaikka taivaalta sataisi särkiä. Ihan sama, haaveilen vaan kuinka lämmitän mörskän mukavan lämpöiseksi, sillä aikaa kun Isäntä on perinteisessä tiekokouksessa.

Odotellessa tiirailen Mörskän ikkunasta  järvelle päin ja suunnittelen, miten maisemoisin (tai siis Isäntäparka) näkymän tuleville sukupolville. Ja mietin jopa menneitä sukupolvia, mitä ovatkaan mahtaneet tontilla touhuilla. Iän karttuessa ei haittaa enää vaikkei pääsisi uimaankaan tai saunaan, kunhan vaan saa haistaa tuoksuja, kuunnella tuulen huminaa sekä lintujen laulua ja vaikka vain istua ja haaveilla.

Ja jakka se Isäntä sieltä tulee, niin mörskä on jo lämminnyt ja voidaan keitellä murukahvia ja syödä eväitä. Sitten saattaakin alkaa jo nukuttamaan ja on mukava torkutella päiväunia mörskänpesässä ja kuunnella patteriradiosta juhannusmusiikkia. Ehkä sitten herätessä jotain pientä pihasuunnittelua ja villin kasvuston harvennusta tai sadekuuron kohdalle osuessa voi kuunnella tunnelmallisesti sisällä sateen ropinaa. Niin ja onhan kylällä Letkaliiterikin, mihin tuskin jaksetaan.

                                                   >>>>  Juhannustanssit
 

torstai 14. kesäkuuta 2018

Porrasvalot


Odotellaan tässä Repen kanssa Isäntää raksalle. Me kun ollaan jo suoriuduttu varsinaisen palkkatyöpäivän jälkeisistä rituaaleista. Katsottu Viiden Uutiset, juotu kahveet ja naposteltu koiranluita. Oltaisiin siis ihan jo valmiita siirtymään iltavuoroon tuonne pihanperälle auttelemaan itse Mestaria saunan ja talousrakennusten katon teossa. Mutta tässä me nyt kisällit kärsivällisinä odottelemme, kunhan Mestari on saanut kahveensa juotua ja pahimmassa tapauksessa ottanut pikku torkutkin.

Tässä alkukesän aikaan ollaan monenlaista nähty. Uutisista mm. kuinka maailman mahdit astelivat yhdessä toimittajan sanoin "porrasvaloissa" 樂....oikeastaan paljon parempi nimi tuo enemmän kuullulle sanalle ->parrasvalot. Katsoin googlesta että parrashan tarkoittaa jonkin reunaa...siis PALJON parempi tuo PORRAS...

Ja Vain Elämää -ohjelmasta ollaan nyt vasta oikeastaan noteerattu ja ihailtu Iso-D:n rauhallista olemusta sekä ihailtu hänen elämäntyötään ja peukutetaan nyt Repen kanssa hänelle Iskelmä-Finlandiaa saatavaksi    ->   Dannyn kappale vdelta. 1968         
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. 


Jaahas....käytiin kurkkaamassa Repen kanssa välillä olohuoneen lepotuolia ja siellähän se Mestari edelleen nököttää ja torkkuu tyytyväisenä eli meillä on vielä luppoaikaa tehdä vaikka mitä   
Repe torkuilla pöydän alla

ja iltavuorosta muodostuu täten lyhyempi. Pitääkin olla ihan hiljaa Repen kanssa, ettei herätetä nallekarhua unosilta.

Onneksi siirryttiin Repukan kanssa kuistilta tänne tietokoneen ääreen. Muuten olisi tullut tehtyä hätiköityjä päätöksiä. Siellä keinussa istuessani päätin vahvasti hävittäväni melkein kaiken sieltä kuistilta. Kaikki otti niin kovasti silmään.
Jostain kummasta tullut sellainen pelkistämishalu, että melkein kaikki ottaa nykyään silmään. 

No, katsotaan miltä kuisti sitten näyttää, kun ollaan rahdattu vanha mummulan puusohva sinne tulevaan saunakammariin.
Allaolevassa kuvassa näkyy pieni osa kyseistä puusohvaa.



Tässä samalla istumalla kuuntelen noita Dannyn vanhoja kappaleita. Löytyi sieltä monenmoista  kuten esim >>. Villi lintu


IHANAA, kello käy jo iltakahdeksaa.
Ja Mestari torkkuu, eipä tässä enää tänä iltana maitohapoille keritä...........
ja onneksi ei ole aikatauluakaan tällä kertaa projektille tehtynä.


lauantai 2. kesäkuuta 2018

Haaveista totta

Tästä haaveesta siis lähdettiin liikkeelle. Haluttiin pihasauna. Tässä on Emännän "editoima" haavekuva istutettuna meidän pihaan sille suunnitellulle kohdalle. Tuumattiin, että nyt ollaan tultu siihen ikään, että pitää alkaa toimia.
Heti lumen ja roudan sulettua alettiin hommiin syyskeleissä tehtyjen pilarien päälle.
Aiheesta löytyy lisää syksyisestä tekstistäni "Pilariperustus"
Ahkeran ja vetreän nuorison avun turvin saatiin alku rivakasti käyntiin pienen väen pulikoidessa iloisena vesialtaassa ja Repen toimiessa pomona, joka omasi todella selkeän ammatti-identiteetin.
Taukotuvasta on kiva pitää kuria.
Ja Isäntä iloisena vilkuttamassa tekeillä olevan saunan puolelta
Ja homma etenee..... ja mikäs on edetessä kun ilma on kuin Portugalin huhtikuu vaikka onkin toukokuu.
Ja kävi Emäntäkin istumassa ja fiilistelemässä jo saunan puolella laudan päällä.
Ja taas puita hakemaan.........
Naapurit huikkailee aidan takaa, että "Mikäs saunakylä sinne syntyy ? vaihtoehtoisesti epäilevät mallia otetun Toivolan pihapiiristä
Emäntä toimi väillä lautanaisena, työturvallisuusvastaavana sekä viimeisin virka oli toimia lennonjohtajana huomatessaan yht'äkkiä talon ylimenevän vilkkaan matkustajakoneliikenteen. Mutta tietenkin liikenne loppui heti, kun suuntasin kameran taivaalle. Melkoinen lentokoneiden risteyskohta tässä kohtaa Päijänteen yllä.

Hohhoijaa....että nuo jaksaa, sanoi Repe nenä hiekassa..