lauantai 30. kesäkuuta 2018
Nuoruusmuistoja
Toivuttu pikku hiljaa työ-lukukaudesta. Ja matka alkaa olla mielessä. Teemana tällä kertaa Isännän ja koiran kanssa Mesellä Norjaan vähillä varusteilla ja retkityylillä.
sunnuntai 24. kesäkuuta 2018
Mökkiläiset
No joo, nyt on juhannuspäivä ja voin todeta, että totuus on yleensäkin ottaen toisenlaista.
(vrt. edellistä tekstiä nimeltään Mörskänperä)
Eilen oli juhla ja juhannusilta, josta viikolla niin kovasti haaveilin.
No, aamusella sitten ajeltiin mörskänperälle suurin odotuksin. Isäntä meni tiekokoukseensa ja minä jäin Repen kanssa lämmittämään mörskää. Ensinnäkin totesin, että kohdallani mökkeilyyn tarvitaan kaksi. Mielellään. Kun isäntä tuli kokouksesta, tunnelma nousi kummasti. Oli kiva jutella ja olla yhdessä siellä luonnon helmassa. Siis minun mökkeilyyni tarvitaan vähintäänkin kaksi.
Melkein puolitoista kuukautta ollut hellettä ja auringonpaistetta ja kun me saavumme mökille:
- on taivas sankassa pilvessä
- Sataa puolen tunnin välein, juuri kun luulen taivaan selkenevän, tulee uusi tuhnupilvi taivaalle.
- No eipä muuta kun syönnin jälkeen (onnistuin polttamaan hernerokankin pohjaan) niille ihanille päiväunille, mutta Isäntä nukkuu, MINÄ EN, jostain kumman syystä uni ei vaan tule kun.....
- Linnutkaan ei laula
- Ja Aurinko EI vaan paista, ei sitten millään
- Ulkohuussi oli siirtynyt paikaltaan, kuten joka ikinen kesä
- Ranta oli kasvanut pusikkoa, kuten joka ikinen kesä
MUTTA patteriradio toimi ja koko päivän tuli Järviradiosta ihanaa juhannusmusiikkia. Mörskä oli lämminnyt ja tuntui jo niin kodikkaalta selvittyämme alun ns. "kulttuurishokista", ettei sieltä olisi millään viitsinyt illalla lähteä pois. Ja muutenkin olo oli autuaan onnellinen siellä luonnon helmassa ilman kaikkea turhuutta. Luonnolla on kyllä kummallinen voima.
Illalla ajelimme Letkaliiteriin tansseihin. Minä meinasin Isännälle, että "en minä kyllä voi ilman mekkoa sinne mennä, siis ihanko näissä lenkkareissanikin mörskän hajuisena ??? niin Isäntä totesi siihen, Että ei kuulemma tässä ollaan mitään "Mekkolaisia" vaan me ollaan "Mökkiläisiä"
Letkaliiterissä soitti orkesteri nimeltään Kinojake, joka olikin tosi hyvä orkesteri ja tunnelma liiterissä oli iloinen ja ikäjakauma nuoresta vaariin.
Ja lenkkarit luisti hyvin, kunnes tuli valomerkki eli sähkökatko puoli 12, joka pimensi suuren osan seutua.
> Tanssia letkaliiterissä
(vrt. edellistä tekstiä nimeltään Mörskänperä)
Eilen oli juhla ja juhannusilta, josta viikolla niin kovasti haaveilin.
No, aamusella sitten ajeltiin mörskänperälle suurin odotuksin. Isäntä meni tiekokoukseensa ja minä jäin Repen kanssa lämmittämään mörskää. Ensinnäkin totesin, että kohdallani mökkeilyyn tarvitaan kaksi. Mielellään. Kun isäntä tuli kokouksesta, tunnelma nousi kummasti. Oli kiva jutella ja olla yhdessä siellä luonnon helmassa. Siis minun mökkeilyyni tarvitaan vähintäänkin kaksi.
Taivas ja tummanpuhuvat pilvet |
- on taivas sankassa pilvessä
- Sataa puolen tunnin välein, juuri kun luulen taivaan selkenevän, tulee uusi tuhnupilvi taivaalle.
- No eipä muuta kun syönnin jälkeen (onnistuin polttamaan hernerokankin pohjaan) niille ihanille päiväunille, mutta Isäntä nukkuu, MINÄ EN, jostain kumman syystä uni ei vaan tule kun.....
- Linnutkaan ei laula
- Ja Aurinko EI vaan paista, ei sitten millään
- Ulkohuussi oli siirtynyt paikaltaan, kuten joka ikinen kesä
- Ranta oli kasvanut pusikkoa, kuten joka ikinen kesä
MUTTA patteriradio toimi ja koko päivän tuli Järviradiosta ihanaa juhannusmusiikkia. Mörskä oli lämminnyt ja tuntui jo niin kodikkaalta selvittyämme alun ns. "kulttuurishokista", ettei sieltä olisi millään viitsinyt illalla lähteä pois. Ja muutenkin olo oli autuaan onnellinen siellä luonnon helmassa ilman kaikkea turhuutta. Luonnolla on kyllä kummallinen voima.
Illalla ajelimme Letkaliiteriin tansseihin. Minä meinasin Isännälle, että "en minä kyllä voi ilman mekkoa sinne mennä, siis ihanko näissä lenkkareissanikin mörskän hajuisena ??? niin Isäntä totesi siihen, Että ei kuulemma tässä ollaan mitään "Mekkolaisia" vaan me ollaan "Mökkiläisiä"
Letkaliiterissä soitti orkesteri nimeltään Kinojake, joka olikin tosi hyvä orkesteri ja tunnelma liiterissä oli iloinen ja ikäjakauma nuoresta vaariin.
Ja lenkkarit luisti hyvin, kunnes tuli valomerkki eli sähkökatko puoli 12, joka pimensi suuren osan seutua.
> Tanssia letkaliiterissä
keskiviikko 20. kesäkuuta 2018
Mörskänperä
Ja jakka se Isäntä sieltä tulee, niin mörskä on jo lämminnyt ja voidaan keitellä murukahvia ja syödä eväitä. Sitten saattaakin alkaa jo nukuttamaan ja on mukava torkutella päiväunia mörskänpesässä ja kuunnella patteriradiosta juhannusmusiikkia. Ehkä sitten herätessä jotain pientä pihasuunnittelua ja villin kasvuston harvennusta tai sadekuuron kohdalle osuessa voi kuunnella tunnelmallisesti sisällä sateen ropinaa. Niin ja onhan kylällä Letkaliiterikin, mihin tuskin jaksetaan.
>>>> Juhannustanssit
torstai 14. kesäkuuta 2018
Porrasvalot
Odotellaan tässä Repen kanssa Isäntää raksalle. Me kun ollaan jo suoriuduttu varsinaisen palkkatyöpäivän jälkeisistä rituaaleista. Katsottu Viiden Uutiset, juotu kahveet ja naposteltu koiranluita. Oltaisiin siis ihan jo valmiita siirtymään iltavuoroon tuonne pihanperälle auttelemaan itse Mestaria saunan ja talousrakennusten katon teossa. Mutta tässä me nyt kisällit kärsivällisinä odottelemme, kunhan Mestari on saanut kahveensa juotua ja pahimmassa tapauksessa ottanut pikku torkutkin.
Tässä alkukesän aikaan ollaan monenlaista nähty. Uutisista mm. kuinka maailman mahdit astelivat yhdessä toimittajan sanoin "porrasvaloissa" ....oikeastaan paljon parempi nimi tuo enemmän kuullulle sanalle ->parrasvalot. Katsoin googlesta että parrashan tarkoittaa jonkin reunaa...siis PALJON parempi tuo PORRAS...
Ja Vain Elämää -ohjelmasta ollaan nyt vasta oikeastaan noteerattu ja ihailtu Iso-D:n rauhallista olemusta sekä ihailtu hänen elämäntyötään ja peukutetaan nyt Repen kanssa hänelle Iskelmä-Finlandiaa saatavaksi -> Dannyn kappale vdelta. 1968
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Jaahas....käytiin kurkkaamassa Repen kanssa välillä olohuoneen lepotuolia ja siellähän se Mestari edelleen nököttää ja torkkuu tyytyväisenä eli meillä on vielä luppoaikaa tehdä vaikka mitä
Repe torkuilla pöydän alla |
ja iltavuorosta muodostuu täten lyhyempi. Pitääkin olla ihan hiljaa Repen kanssa, ettei herätetä nallekarhua unosilta.
Onneksi siirryttiin Repukan kanssa kuistilta tänne tietokoneen ääreen. Muuten olisi tullut tehtyä hätiköityjä päätöksiä. Siellä keinussa istuessani päätin vahvasti hävittäväni melkein kaiken sieltä kuistilta. Kaikki otti niin kovasti silmään.
Jostain kummasta tullut sellainen pelkistämishalu, että melkein kaikki ottaa nykyään silmään.
No, katsotaan miltä kuisti sitten näyttää, kun ollaan rahdattu vanha mummulan puusohva sinne tulevaan saunakammariin.
Allaolevassa kuvassa näkyy pieni osa kyseistä puusohvaa.
Tässä samalla istumalla kuuntelen noita Dannyn vanhoja kappaleita. Löytyi sieltä monenmoista kuten esim >>. Villi lintu
IHANAA, kello käy jo iltakahdeksaa.
Ja Mestari torkkuu, eipä tässä enää tänä iltana maitohapoille keritä...........
ja onneksi ei ole aikatauluakaan tällä kertaa projektille tehtynä.
lauantai 2. kesäkuuta 2018
Haaveista totta
Heti lumen ja roudan sulettua alettiin hommiin syyskeleissä tehtyjen pilarien päälle. Aiheesta löytyy lisää syksyisestä tekstistäni "Pilariperustus" |
Ahkeran ja vetreän nuorison avun turvin saatiin alku rivakasti käyntiin pienen väen pulikoidessa iloisena vesialtaassa ja Repen toimiessa pomona, joka omasi todella selkeän ammatti-identiteetin. |
Taukotuvasta on kiva pitää kuria. |
Ja Isäntä iloisena vilkuttamassa tekeillä olevan saunan puolelta
Ja homma etenee..... ja mikäs on edetessä kun ilma on kuin Portugalin huhtikuu vaikka onkin toukokuu. |
Ja kävi Emäntäkin istumassa ja fiilistelemässä jo saunan puolella laudan päällä. |
Ja taas puita hakemaan......... |
Naapurit huikkailee aidan takaa, että "Mikäs saunakylä sinne syntyy ? vaihtoehtoisesti epäilevät mallia otetun Toivolan pihapiiristä |
Hohhoijaa....että nuo jaksaa, sanoi Repe nenä hiekassa.. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)